Open Lue ensin!

Alex ja Eeli ovat reippaita veljeksiä, joiden arki muuttuu yllättävällä ja pysyvällä tavalla, kun taivaalta rysähtää mysteerinen vihreä meteoriitti. Kirjassa on itsestään puhuvia tietokoneohjelmia, synkkiä muukalaisia ja erikoisia juonenkäänteitä, jotka vievät veljekset yhdessä jännittävään seikkailuun.

Vihreän meteoriitin mysteeri © 2024 Janne K. Jääskeläinen, CC BY-NC-ND 4.0 lisenssillä.

Open Tähdenlento

Tähdenlento

Eeli

Meteoriitti räjähti tuhansiksi kappaleiksi. Kuului kova pamaus, ja koko maisema kylpi hetken kirkkaanvihreässä valossa. Eelin leuka loksahti auki.

"Näitkö? Alex, näitkö? Meteori!", Eeli puhkui ja osoitteli meteoriitin tippumissuuntaan. Eeli yritti saada jälkikuvan häviämään hieraisemalla silmiään. 

"Meteoliitti", sanoi Alex hajamielisesti. 

"Häh?"

"MeteoLIITTI. Jos se meni maahan asti, se on meteoliitti. Jos se palaa ilmakehässä eikä mene maahan, sitten se on meteoli," selitti Alex. 

Eeli vilkaisi veljeään epäuskoisena. 

"Miten niin 'JOS'? Kuulit itekin sen!" Eeli sanoi. 

"Se oli varmaan loskakuski," Alex ehdotti hajamielisesti.

"Se oli METEORIITTI!," sanoi Eeli kovalla äänellä. Eeliä ärsytti, kun Alex esitti ettei koko asia muka kiinnostaisi häntä. Isoveli halusi usein ärsyttää häntä tahallaan.  

"Loskakuski," tokaisi Alex, edelleen naama kiinni kirjassa.

"Meteoriitti," väitti Eeli.

"Loskakuski," jatkoi Alex.

"AAAARGH," sanoi Eeli, mutta ei e

Open Kirbiitti

Kirbiitti

Eeli

Koulupäivä meni aivan kuten tavallisestikin. Opettaja puhui luokan edessä jotain hyvän käsialan tärkeydestä, ja Eeli yritti kuunnella tarkasti. Siitä huolimatta hänen ajatuksensa pomppasivat aina jonnekin muualle. 

Kerran hän oli leikkinyt jääkaappimagneeteilla. Kun magneetit laittoi väärinpäin toisiaan vasten, ne suorastaan pomppasivat irti toisistaan. Eelillä oli ihan samanlainen olo kouluasioiden kanssa. Jos aihe ei ollut supermielenkiintoinen, hänen ajatuksensa pomppasivat ihan jonnekin muualle. Ja koulussa aika harvoin puhuttiin mitään mielenkiintoista. Dinosaurukset, Kirbyt ja tietokonepelit eivät tuntuneet olevan opettajien mielestä kovin kiinnostavia aiheita. 

Piirtäminen auttoi hieman. Eeli pystyi piirtämään ja kuuntelemaan opettajia samaan aikaan. Se tuntui vähän siltä kuin aivot olisivat kahdessa osassa: toinen aivo piirsi mielikuvitusjuttuja, jotta toinen aivo sai rauhassa kuunnella, mitä opettajilla oli sanottavana. 

Tällä kertaa mielikuvitusaivot piirsivät p

Open Tappelu

Tappelu

Alex

Alexin koulupäivä oli sujunut rauhallisesti – ainakin siihen saakka, kunnes kiusaajat saapuivat. Jostain syystä he ilmestyivät aina välitunnilla tai silloin, kun aikuisia ei näkynyt missään. 

Alex sai yleensä olla rauhassa kiusaajilta, koska hänellä oli kavereita. Viime aikoina kiusaamiseen oli kuitenkin tullut erikoinen sävy, jota Alex ei oikein ymmärtänyt. Hänen luokallaan oli eniten juuri hänen oman ikäisiään neljäsluokkalaisia. Ryhmään oli kuitenkin laitettu myös monia sellaisia tyyppejä, jotka olivat jostain syystä jääneet luokalleen. Osa luokalleen jääneistä oli ihan kivoja. Esimerkiksi Leon kanssa Alex tuli hyvin toimeen. Alex auttoi Leoa vaikeissa tehtävissä ja he pyöräilivät isän luota usein yhdessä kouluun. 

Väinöä ja Valtteria Alex sen sijaan vihasi. He tappelivat koko ajan ja yrittivät sotkea kaikkien muidenkin asiat. Sen lisäksi opettaja katsoi läpi sormien Väinön ja Valtterin riehumista. Alexin mielestä se oli epäreilua. Hän ei ymmärtänyt yhtään, miksi huonosta k

Open Pelottava kohtaaminen

Pelottava kohtaaminen

Alex

Tuttua rehtoria ei näkynyt missään. Lissu pisti pojat istumaan käytävään penkille. Alexilla oli surkea ja toivoton olo. Soittaakohan rehtori poliisille? Jääköhän hän tämän takia luokalleen? Mitä äiti ja isä sanoisivat?

Alex havahtui, kun Eeli nyki häntä hihasta.

"Mitä?"

"Tuo mies on outo, se oli aamulla ihan sysimusta!" sanoi Eeli, ja osoitteli rehtorin kansliassa istuvaa tuntematonta miestä.

"Häh? kysyi Alex. Eeli puhui sekavia. 

"Ihmiset näkyy kirbiitin läpi keltaisina ja punaisina. Tuo mies näkyy mustana," selitti Eeli vakavissaan. Alexia alkoi kiukuttaa. He olivat joutuneet vaikeuksiin, ja Eeli sönkötti vain jotain kivistä. 

"Ihan sama," tiuskaisi Alex kiukkuisena.

"Oikeesti!" vakuutti Eeli.

"Ole hiljaa," tiuskaisi Alex uudestaan. Eeli vaikeni surullisena. 

Lissu tuli rehtorin kansliasta vakavan näköisenä. 

"Jaha, pojat. Rehtori on sairastunut, ja meillä on sijainen. Menkääs sisälle," Lissu käski ja lähti itse pois. 

Pojat totteliva

Open Täpärä pelastuminen

Täpärä pelastuminen

Eeli

Eeli astui askeleen taaksepäin. 

"En näytä," sanoi Eeli ja puristi huulet tiukasti yhteen. Eeli tunsi, miten tuttu jääräpäisyys nosti päätään. Kerran hän oli istunut omassa huoneessaan kuusi tuntia yhtä soittoa, kun ei ollut suostunut pyytämään anteeksi asiaa, jota ei ollut tehnyt. Nyt hänestä tuntui ihan samalta. 

Mies tuijotti ja naksautti kuivia huuliaan pettyneesti. 

"Sinun täytyy. Muuten tulee… rangaistuksia," uhkasi mies. Eelistä tuntui, että mies ei tällä kertaa tarkoittanut jälki-istuntoja. 

Kirbiitti hänen taskussaan tuntui hyvin kuumalta. Eeli tunsi, miten se oikein sykki hänen kädessään. Pelottava mies tuli lähemmäs, ja Eeliä alkoi pelottaa.

Äkkiä Eeli tunsi kädessään jotain outoa. Lämpö levisi hänen nyrkistään pitkin hänen kättään ja joka puolelle hänen ihoaan. Olo oli vähän samanlainen kuin olisi juuri astunut saunaan. Lämmön myötä myös pelko hävisi. Jotenkin Eeli tiesi, että kaikki tulisi sujumaan hyvin.

Mies syöksyi nopeasti kuin käärme j

Open Outoja unia

Outoja unia

Eeli

Eeliä ei hirveästi harmittanut, vaikka koulusta tuli muistari tappelusta. Hän oli vain iloinen, että he olivat päässeet karkuun rehtorin kansliasta. Kotona tappelusta piti tietenkin jutella. Eeli pelkäsi saavansa vähintään vuoden kotiarestia, mutta isä oli lopulta vain kohauttanut olkapäitään. 

"Puolustit isoveljeä kiusaajilta. Se oli oikein. En tiedä, miten sen pojan käsi murtui. Mutta teit silti oikein," totesi isä vakavana. Eelin posket punoittivat hieman.

"Jahas. Näytäs nyt sitä kiveä," isä sanoi. Eeli antoi kirbiitin kiltisti isän katsottavaksi. 

Isä tarkasteli kiveä pitkään valoa vasten. Lopulta hän nousi ylös ja haki kirjahyllystä yhden kivikirjoistaan. Alex seurasi uteliaana, miten isä hyppi sivulta toiselle ikuisuudelta tuntuvan ajan. Välillä isä mutisi jotain itsekseen. Sitten hän raapi päätään mietteliäänä ja katsoi poikia.

"En tiedä, mitä tämä on. Se on yhtä kovaa kuin timantti, mutta samalla yhtä lämmintä kuin meripihka. Se näyttää hiotulta, mutta ei ole

Open K.E.I.O.

K.E.I.O.

Alex

Yöllä Alex heräsi.

Lattianrajasta kuului hiljaista murinaa. Alex vilkaisi alas. Perheen pikkukoira Vinkku katsoi Eelin sänkyä kohti ja murisi. Vinkku murahti uudestaan, melkein haukahtaen. 

Alex kuunteli keskittyneesti. Ensin hän ei kuullut mitään ihmeellistä, mutta sitten hän kuuli Eelin hengityksen. Pikkuveli hengitti raskaan kuuloisesti ja päästi välillä hassuja äännähdyksiä.

Näkikö Eeli painajaista? Sitäkö Vinkku murisi?

Alex laskeutui alas omasta sängystään, ja katossa oleva älypalohälytin kirkastui automaattisesti, kun se huomasi liikettä. Alex hiipi kurkkaamaan veljensä vointia.

Eeli pyöri sängyssään todella levottomasti, ja otsalla kimmelsi hikipisaroita. Alex otti Eeliä varovasti varpaasta kiinni, mutta pikkuveli ei reagoinut siihen mitenkään. Iho oli märkä ja tulikuuma. Alex ravisti Eeliä vähän kovempaa, mutta kun Eeli ei vieläkään herännyt, Alex päätti mennä herättämään isän ja äidin.

Pian valot napsahtivat päälle. Isä mittasi Eelin kuumeen piippaamalla

Open Yrjökaruselli

Yrjökaruselli

Eeli

Eelin mielestä sairastamisen paras puoli oli se, että sai olla kotona rauhassa ja katsoa pädiltä kivoja sarjoja. Se, ettei Eeli nähnyt tänään kavereita, harmitti tietenkin hieman. 

Koska Eeli ei mennyt tänään kouluun, hänen ei tarvinnut ottaa aamulääkettä. Vanhemmat kutsuivat sitä leikillisesti Eelin aamukahviksi, koska aivan kuten aikuisilla, päivä ei lähtenyt oikein kunnolla käyntiin ilman sitä. Eeli ei oikein tiennyt, mitä ajatella aamulääkkeestä. Se auttoi kyllä keskittymään koulussa paremmin, mutta jotenkin tuntui pahalta ajatella, että muut lapset eivät tarvinneet mitään lääkettä. Silti hän otti sen kiltisti jokaisena kouluaamuna.

Eelin ajatukset pomppasivat takaisin uneen. Se oli ollut niin elävän tuntuinen. Eeli muisti vieläkin, millaista oli lentää korkealla vieraan planeetan taivaan alla. Ja ne pelottavat oliot. 

Eeli lopetti ohjelman katsomisen, kaivoi piirustustarvikkeet esille ja alkoi piirtää. Kun hän otti kynän käteensä, jotain hassua tapahtui. Oli kuin

Open K.E.I.O. puuttuu peliin

K.E.I.O. puuttuu peliin

Alex

Alex pysäytti pyöränsä tien varteen ja katsoi ympärillään. Kun ketään ei näkynyt, Alex otti puhelimen taskustaan ja laittoi sen päälle. Alex ei ollut uskaltanut koskea puhelimeen ennen kuin koulun jälkeen. Hetken hän jo luuli, että oli aikaisemmin kuvitellut omiaan. 

Sitten puhelimesta kuului tuttu ääni:

"Äh, tungit minut sitten törkeesti piiloon kesken lauseen," syytti K.E.I.O. Alex tuijotti puhelinta. Hän oli ihan varma, ettei ollut avannut peliä.

"Onks tää joku tuijotuskilpailu?" kysyi K.E.I.O. "Mun täytyy myöntää, oon tosi huono niissä. Siis. Tosi. Huono." K.E.I.O. näytti alkavan hikoilla. 

"Ei ole, mietin vain, että mikä sinä olet," sanoi Alex. "Oletko joku haittaohjelma?"

K.E.I.O. näytti pöyristyneeltä. "Ai minä vai? Aika kovaa puhetta ihmisapinalta, jonka laji on käytännössä kuumentanut planeetan meret kiehumispisteeseen, vetänyt sademetsät matalaksi ja edelleen ajattelee, että on ihan ok laittaa pizzaan ananasta."

Alex tuijotti puhelinta epä

Open Avaruuskartta

Avaruuskartta

Alex

Kun Alex tuli kotiin, Eeli oli piirtämässä. Pikkuveljen vieressä oli valtava nippu papereita, kuluneita kyniä ja pyyhekumin silppua. 

"Mitä sä teet?" kysyi Alex uteliaana. 

"Jotain," sanoi Eeli epävarmasti.

Alex otti yhden paperin käteensä ja käänteli sitä ylösalaisin. Paperi oli täynnä erikokoisia palloja, ja osaa niitä yhdisti viivat. Viivat olivat eri paksuisia, ja osa viivoista oli eri värisiä. Joidenkin pallojen alle oli kirjoitettu numeroita.

"Ne on hienoja. En tiedä, mitä ne on, mutta nämä on tosi pyöleitä palloja. Piilsitkö sä ne halpilla tai jollain kupilla?" uteli Alex. Eeli kohautti olkapäitään. 

"En muista," tunnusti Eeli.

Tavallisessa kodissa Eelin piirtospurtista olisi saattanut ehkä seurata vaikka minkälaista hämminkiä, mutta Eelin kotona oltiin jo totuttu siihen, että Eeli piirsi kaikkea, mitä mieleen tuli: hamstereita laserpyssyjen kanssa, laserpyssyjä lakritsikeitossa, lakritsikeittoa kykloopin tukassa… jos oli joku hauska aihe, Eeli oli sen

Open Yöllinen hiippari

Yöllinen hiippari

Eeli

_Eeli näki jälleen outoa unta. Maisema oli hyvin samannäköinen kuin edellisessäkin unessa. Aikaisemmin Eeli oli lentänyt osana olentojen parvea. Tällä kertaa hän lenteli yksin meren yllä. Kaikkialla oli mukavan hiljaista. Tuuli ujelsi Eelin korvissa, kun hän teki syöksyjä kohti merta. Välillä Eeli kiihdytti vauhtiaan niin kovaksi, että hän pelkäsi siipisulkiensa kärvähtävän.

Vauhdin kiihtyminen oli jotenkin outoa. Välillä vastatuuleen lentäminen tuntui oudon kevyeltä, välillä taas ihan alaspäin syöksyessäkin tuntui aivan kuin hän olisi jotenkin jarruttanut. 

Sitten Eeli muisti kolmannen silmän, joka hänellä oli ollut aikaisemmassa unessa. Eeli sulki molemmat silmänsä. Maailma muuttui vihreäksi. 

Eeli säpsähti ja väisti yhtä taivasviivaa joka tuntui nousevan hänen eteensä kuin seinä. Eeli oli huomaamattaan ollut juuri törmäämässä päistikkaa yhteen taivasviivoista. Eeli tunsi unissaankin sydämensä pomppailevan. 

Eeli vilkaisi taakseen. Näytti siltä, että hän oli

Open Pyöräretki

Pyöräretki

Alex

Alex oli herännyt yöllä isän karjaisuun, mutta valunut saman tien takaisin unten maille. Aamulla hän ei olisi edes muistanut koko asiaa, ellei Eeli olisi silmät loistaen kuvaillut, miten isä oli ajanut hiipparin karkuun ilman housuja pesäpallomailaa heilutellen. Alexista tuntui, että Eeli väritti tarinaa. 

Äiti pakkasi heille eväät mukaan heti aamupalan jälkeen, ja pojat alkoivat innokkaasti kiskoa vaatteita päälleen. Ulkona oli hieno ilma. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, kun he olivat jo kolmestaan pyörien selässä. 

Matka saareen sujui ilman suurempia kommelluksia. Sillalla oli hieman jännittävää ajella, koska autot menivät aika läheltä. Loppumatka saareen oli enimmäkseen soratietä, ja autoja kulki vain harvakseltaan.

Alexia alkoi hieman jännittää. Mitähän he löytäisivät Eelin kartan X-merkin kohdalta? Alex hieman pelkäsi, että sieltä ei löytyisi mitään, mutta pyöräreissu oli silti ollut mukava idea. Ajatukset risteilivät Alexin päässä. K.E.I.O. oli ollut aivan hiljaa eil

Open Yllättävä löytö

Yllättävä löytö

Eeli

Eeli katseli mereen kirbiitin läpi. Kirbiitin avulla näki veden ja kaislikon läpi aivan kuin vettä ei olisi ollut ollenkaan. Eeli näki vedessä pieniä vaaleanvihreitä muotoja, jotka säntäilivät sinne tänne, ja arvasi niiden olevan kaloja. 

Alus erottui kirbiitin läpi selkeästi, koska sen ympärillä oli selkeät siniset reunukset, jotka sykkivät rauhoittavasti.

Eeli katseli alusta tarkkaan. Siinä oli lyhyet siivet ja perässä erottui jonkinlainen rakettimoottori. Eeli ei osannut yhtään arvioida, kuinka syvällä alus oli tai minkä kokoinen se oli. Aluksen pinta ei ollut tasaisen pyöreä, vaan pinta näytti vähän samanlaiselta kuin kirbiitti. Siinä oli paljon erilaisia viistoja pintoja, ja pintojen poikki kulki erilaisia hohtavia viivoja. 

Alus näytti samaan aikaan jännittävältä ja voimakkaalta. Eelillä oli viimeksi ollut samanlainen tunne, kun hän oli saanut koskettaa isän hirvikivääriä vuosia sitten. Isä oli antanut lataamattoman aseen Eelin kokeiltavaksi, ja se oli tuntunu

Open Salaisuus raottuu

Salaisuus raottuu

Alex

Aluksen löytäminen oli ollut jännittävää, eikä synkeä hiippari varsinaisesti rauhoittanut Alexin mieltä. Nyt kun kaikki olivat turvallisesti kotona, päivän seikkailu tuntui kaukaiselta muistolta. 

Koska pyöräreissu oli ollut pitkä ja polkemista oli ollut paljon, Alex kävi suihkussa ennen iltapalaa. Suihkun jälkeen Alexin olo oli raukean rauhallinen, ja hän kävi makaamaan sängylleen. Ajatukset pyörivät avaruusaluksessa ja Eelin löytämässä kirbiitissä. Miten ne liittyivät toisiinsa? Oliko niillä joku yhteys?

Alex ei päässyt kovin pitkälle mietinnössään, kun hänen puhelimensa piippasi viestiäänen.

"Laitoin sen kuvan sulle," sanoi Eeli jostain sohvan syövereistä. 

Alex oli juuri ottamassa puhelinta kouraan, kun K.E.I.O. sanoi: 

"Dokumentti vastaanotettu. Luokka: Tähtikiipijä. Malli: Nopea hyökkäysfrigatti. Tunniste: ZXFH-22. Aseistus: kokeellinen hyökkäysvarustus. Vauriot: vasemmanpuoleinen runkokehikko 95 % ehjä; Kuormantasaajat: 25 %. Häivekenttä: 99 % spektri

Open Eeli jää ansaan

Eeli jää ansaan

Eeli

Eelin oli hankala keskittyä koulussa. Hän oli kyllä ottanut aamukahvinsa, mutta jostain syystä ajatukset silti harhailivat aivan jossain muualla. Kaikkein merkillisintä oli, että Eeli huomasi näkevänsä taivasviivoja välillä, vaikka hänen silmänsä olivat auki.

Ympäristöopin tunnilla tapahtui myös jotain outoa. Opettaja oli nauhoittanut edellisenä iltana uutisen Ruotsista, jossa joku tehdas oli vahingossa saastuttanut koko läheisen järven. 

Eeli kuunteli vain puoliksi kiinnostuneena nauhoitusta ja piirteli samalla paperiin. Kuvassa oli toimittaja, joka seisoi tehtaan edessä mikrofoni kädessään. Taustalla näkyi tummaa pyörteilevää savua. 

Eelin kynä pysähtyi. Hän oli nähnyt tuollaisen savun ennenkin. Eeli mietti hetken aikaa kuumeisesti. Sitten hän muisti: Lentounessa oli ollut samanlaista kiemurtelevaa savua. Eeli höristi korviaan, ja yritti saada selkoa siitä, mitä televisiossa puhuttiin.

"Täällä Målarnin maalitehtaalla eilen tapahtunut kemikaalivuoto on herättäny

Open Kohtaaminen soramontulla

Kohtaaminen soramontulla

Alex

Koulun loputtua Alex meni pyörätelineille hakemaan pyöräänsä. Telineissä oli ainoastaan pari maastopyörää. Jostain syystä Eelin pyörä oli edelleen telineessä, vaikka Eelin koulu oli loppunut jo. Pyörä ei ollut lukossa.

Alex katseli ympärilleen. Eeliä ei näkynyt missään. 

Alex kaivoi puhelimensa esiin ja yritti soittaa Eelille. Ei vastausta. Alex avasi paikannusohjelman. Eelin puhelin näytti menevän syvemmälle metsään, ja se liikkui nopeammin kuin Eeli käveli. Alexia alkoi huolestuttaa. 

Alex naksautti nopeasti kypärän kiinni ja laittoi puhelimen pyörän etutangon kiinnikkeeseen. Hän hyppäsi pyörän selkään ja kurvasi sitten täyttä vauhtia metsäpolulle. 

Metsän reitit olivat Alexille tuttuja, koska hän oli ajellut siellä maastopyörillä kavereiden kanssa monta kertaa. Alexin maastopyörä oli kuin tehty tällaista ajoa varten. Alex väisteli kiviä, risuja ja monttuja kuin rallikuski. Tuuli kohisi Alexin korvissa, kun hän kiihdytteli metsäpolkua pitkin. Alex vilk

Open Huonoja uutisia

Huonoja uutisia

Alex

Alex säpsähti hereille painajaisesta. Hiki virtasi selkäpiitä pitkin ja häntä puistatti vähän. Alex kurotti kännykän laturista ja katsoi sitä pimeässä. Kello oli melkein kuusi. Alex olisi muutenkin herännyt jo puolen tunnin kuluttua, joten hän päätti nousta ylös.

Alex ei ollut ihan varma, mihin oli herännyt, mutta kaikkialla tuntui olevan rauhallista. Alex kurkkasi ensin olohuoneeseen. Vinkku nukkui kerällä vanhempien huoneen oven edessä aivan kuten muinakin öinä. Käytyään vessassa Alex päätti vielä tarkistaa Eelin tilan. 

Eeli pyöri sängyssä jälleen levottomasti. Hämärässä valossa Alex näki, että Eelin iho oli jälleen hieman vihertävä ja aivan märkä. Alex laittoi käden Eelin otsalle. Se ei ollut aivan niin kuuma kuin viimeksi, kun isä oli vienyt Eelin suihkuun jäähtymään. 

<Assimilaatiohäiriö havaittu> sanoi K.E.I.O. Alex oikein säpsähti.

"Hiljempaa!" suhahti Alex. Eeli ei kuitenkaan ollut herännyt K.E.I.O.n ääneen. Eeli ei muutenkaan ollut kovin herkkäuninen,

Open Olentojen taistelu

Olentojen taistelu

Eeli

Eeli lensi jälleen. 

Tällä kertaa Eelistä tuntui aivan siltä kuin hän olisi tullut kotiin. Taivas ei ollut enää oudon värinen, lentäminen tuntui hyvältä. Jotenkin Eeli vain tiesi, että hänet oli luotu lentämään kaasujättiläisen valtavissa kaasu"ja nestemerissä.

Aikaisemmin Eeli ei ollut tiennyt, millaisesta planeetasta oli kysymys. Nyt yksityiskohdat tulivat hänen mieleensä selkeämmin ja helpommin. Aikaisemmin Eeli muisti nähneensä horisontissa vain etäisesti kaupungin siluetin. Nyt hän muisti käyneensä siellä itsekin. Asuneensa siellä. Hän muisti, miten korkeat metallispiraalit kuhisivat tuttujen Tagaarien äänistä ja siipien kahinasta. Tagaarien äänet tuntuivat turvalliselta ja mukavalta. 

Tagaarien? Eeli mietti hetken. Sekö näiden olentojen nimi oli?

_Eeli sulki molemmat silmänsä ja samalla hän enemmänkin tunsi kuin näki, miten taivasnauhat avautuivat hänen edessään lukemattomina erilaisina polkuina. Eeli ohjasi lentonsa polulle, jonka tiesi vievän l

Open Vaarallinen löytö

Vaarallinen löytö

Alex

Alex ei tykännyt pinnaamisesta. Se oli juuri sellaista hommaa, mitä kiusaajat ja muut huonotapaiset lapset tekivät. Hän kuitenkin tiesi, että vaihtoehtoja ei ollut. Tavalliset lääkärit eivät voisi auttaa. Oli hänestä kiinni, parantuisiko Eeli. 

Alex ei erityisemmin tykännyt bussilla reissaamisesta, vaikka hän olikin harjoitellut bussilla matkustamista sen verran, että bussissa käyttäytymistä ei tarvinnut erikseen jännittää. Kun bussi saapui, Alex piippasi kännykällä matkalippunsa bussin lukulaitteeseen ja meni istumaan lempipaikalleen lähelle ulko-ovea. Siitä oli helppo painaa STOP-nappia ja nousta kyydistä.

Bussimatka sujui ongelmitta, ja Alex osasi jäädä juuri oikealla pysäkillä pois. Toisen kristallin piti olla jossain metsäautotien reunalla, ja Alex alkoi kävellä määrätietoisesti kartan pistettä kohti. 

Aamulla oli näyttänyt, että aurinko paistaisi. Nyt Alex kuitenkin huomasi, miten taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä. Pian jossain kaukana jyrähti ukkonen. Al

Open Tärkeä päätös

Tärkeä päätös

Eeli

Eeli heräsi hitaasti. Kuumeinen olo oli hävinnyt, ja Eeli tunsi olonsa paremmaksi. Huoneessa oli hämärää. Alex istui lattialla Eelin sängyn vieressä. Isoveljen tukka oli aivan pystyssä, ihan kuin hän olisi saanut sähköiskun. Alex hymyili. 

"Öh," sai Eeli viimein sanottua ja kampesi itsensä istualleen. Lihaksia kolotti kuin hän olisi ollut koko päivän vuoristoradassa. 

"Paljonko kello on?" kysyi Eeli.

"Vähän yli viisi – illalla," vastasi Alex rauhallisesti. 

"Missä äiti ja isä ovat?" kysyi Eeli huolestuneesti. Hän muisti, miten äiti oli ollut kauhean huolissaan hänen olostaan. "Ja mitä sun tukalle on tapahtunut?"

"Sain sähköiskun, kun salama iski lähelle kristallinhakureissulla. Äiti taas lähti hakemaan sulle jaffaa ja jätskiä kaupasta, kun kuume laski. Äiti aikoi jo soittaa ambulanssin, mutta olosi parani kuin kirbiitin iskusta," sanoi Alex ja vinkkasi Eelille silmää. 

"Onko sun silmässä jotain vikaa?" kysyi Eeli viimein. 

"Äh. Ei ole. Kävin vaan etsimässä

Open Takaa-ajo

Takaa-ajo

Alex

Alexia ahdisti lähteä kotoa ilman minkäänlaista lappua. Äiti huolestuisi kauheasti. Vaikka heillä oli K.E.I.O.n mukaan hirveä kiire, Alex kirjoitti silti vanhemmilleen pikaisesti lapun:

'Mentiin Eelin kanssa pokelenkille. Tullaan pian takaisin! T: <3 Alex'.

Alex tiesi lapun näyttävän tyhmältä. Eeli oli juuri ollut kuumeinen ja Alex oli pinnannut koko päivän koulusta. Äiti arvaisi ihan varmasti, että kaikki ei ollut kohdallaan. 

Alex meni ulos. Kaikki katuvalot olivat pois päältä. Outoa. Hän oli nähnyt sähkökatkoksia aikaisemminkin, mutta tämä oli erikoinen yhteensattuma. Heidän täytyisi käyttää pyörien valoja, ettei tulisi kolareita. 

Normaalisti Eeli puki vaatteet päälleen nopeudella, joka sai jääkaudenkin tuntumaan sprintteriltä. Nyt Eeli oli kuitenkin jo valmiina pyörän päällä odottamassa Alexia. 

"Onko sinulla kirbiitti mukana?" kysyi Alex Eeliltä. Eeli taputti taskuaan ja nyökkäsi. Pikkuveljen ilme oli vakava mutta päättäväinen. 

Alex naksautti puhelimen tan

Open Kylmää kyytiä

Kylmää kyytiä

Alex

Alexin mielestä ilmassa käveleminen oli hienointa ja hirveintä, mitä hän oli ikinä tehnyt. Alex tiesi, että he olivat monen metrin korkeudessa, koska hän erotti vielä aaltojen yksityiskohdat. Jos hän astuisi harhaan, hän todennäköisesti hukkuisi näin kylmään veteen. Alex yritti olla ajattelematta koko asiaa, ja lukitsi sen sijaan katseensa Eelin kypärän punaiseen valoon.

He olivat päässeet melkein rantaan saakka, kun Alex tajusi katsoa taakseen. Hänen sydämensä tuntui pomppaavan kurkkuun, kun hän näki takanaan keltaiset valokeilat. Takaa-ajajat olivat löytäneet heidät ja tulivat kovaa vauhtia heidän perässään.

"Eeli. Vauhtia, ne tulee perässä," hoputti Alex kuiskaamalla hiljaa. Eeli vilkaisi taakseen ja alkoi sitten harppoa rantaa kohti niin lujaa, että Alexilla oli vaikeuksia pysyä perässä.

Kun pojat viimein pääsivät kuivalle maalle, Alex tunsi valtavaa helpotusta. Kiinteä maa jalkojen alla tuntui paljon todellisemmalta ja turvalliselta. 

"Mitä me voidaan tehdä?"

Open Alus

Alus

Eeli

Eeli ei oikein tiennyt, mitä oli odottanut. Hän oli käynyt pienempänä lomalla panssarimuseossa ja jotenkin kuvitellut, että aluksessa olisi yhtä ahdasta kuin tankissa. Alus tuntui sisältä kuitenkin todella avaralta. Portaiden yläpäässä oli pieni huone, jonka Eeli arveli jonkinlaiseksi ilmalukoksi. Kaikkialla oli valkoista, kirkasta ja puhdasta. 

Portaat sulkeutuivat poikien takana, ja pimeä saari hävisi näkyvistä. 

Eeli otti kypärän päästään. Ilma aluksen sisällä oli sopivan lämmintä ja raikasta. Hänelle tuli lämmin ja hyvä olo.

Aluksesta pääsi viheltävä ääni, joka kuulosti linnun viserrykseltä.

Pojat katsoivat toisiaan epävarmana. Kumpikaan ei ollut miettinyt, mitä tehdä, jos he pääsisivät alukseen saakka. 

"Jos sallitte," kuului K.E.I.O.n ääni Alexin kännykästä. Alex nosti kännykän eteensä ja katsoi K.E.I.O.a silmiin.

"Koska pääsin Aluksen sisäverkkoon, sain viimein avattua kaikki keskeiset muistipankit. Alus on fyysisesti kunnossa, mutta vielä vähän rikki. Sen ydin

Open Taistelu

Taistelu

Eeli ja Alex

Alex/Eeli seurasivat ensin lähestyvää vihollista tyynen rauhallisesti. Jotenkin Aluksen luoma virtuaaliavaruus tuntui rauhoittavan heidän pelkonsa ja jännityksen. Alex/Eeli ymmärsi sen johtuvan jonkinlaisesta Aluksen erittämästä hormonaalisesta kemikaalista, jonka tarkoitus oli pitää Aluksen pilotit optimaalisessa mielentilassa. 

Alex/Eeli olivat jakaneet Aluksen tehtävät luontaisesti ennen kuin Alus oli edes poistunut ilmakehästä. Alexin mieli vastasi aluksen ohjaamisesta, koneiden tehon optimoinnista, kurssilaskennasta, strategisesta hyökkäyssuunnitelmasta, koneosasosta, ympäristönhallista, häivetoiminnoista ja puolustusaseiden käytöstä. Eelin mieli otti vastuulleen taktisen lähitaistelun, asevalinnan, sensorit ja tähtienvälisen navigoinnin. Näin molemmat pojat pystyivät käyttämään aivojaan optimaalisesti juuri siinä, missä ne toimivat parhaiten. 

<En ole koskaan ennen nähnyt mitään tällaista> sanoi Alus ihaillen. Aluksen ääni kaikui virtuaaliavaruudessa. Se tuntu

Open Epilogi

Epilogi

K.E.I.O. 2.0

K.E.I.O. oli tietokoneohjelma, vaikkakin hyvin kehittynyt sellainen. Se tarkoitti, että K.E.I.O. saattoi muuttaa omaa ohjelmointiaan tarvittaessa. K.E.I.O.n paras puoli kuitenkin oli, että K.E.I.O. pystyi kopioimaan tarvittaessa itseään. Ja nyt K.E.I.O.lla oli tehtävä. 

Kun Eeli oli ottanut Aluksen aseistuksen hoitaakseen, K.E.I.O. oli seurannut kauhunsekaisella ihailulla, miten nerokkaasti nuori poika pyöritti vihollisiaan avaruustaistelussa. Samaan aikaan kun Alex oli tietämättään tehnyt monta maailmanennätystä avaruusmatkailun historiassa, Eeli oli käytännössä kirjoittanut Aluksen taktisen taistelumatriisiin uudestaan. 

Aikaisemmin Alus oli osannut tehdä mitä erikoisempia taktisia taistelukuvioita, mutta Eelin jäljiltä K.E.I.O. näki, miten Aluksen tekoälymieli suorastaan voi pahoin. Eelillä oli niin hyvä mielikuvitus, että se oli peitonnut satojen tuhansien vuosien tagaarien taktisten sotakomentajien suunnitelmat muutamassa minuutissa. Siinä missä alus oli aikaisemm