Kohtaaminen soramontulla #

Alex

Koulun loputtua Alex meni pyörätelineille hakemaan pyöräänsä. Telineissä oli ainoastaan pari maastopyörää. Jostain syystä Eelin pyörä oli edelleen telineessä, vaikka Eelin koulu oli loppunut jo. Pyörä ei ollut lukossa.

Alex katseli ympärilleen. Eeliä ei näkynyt missään. 

Alex kaivoi puhelimensa esiin ja yritti soittaa Eelille. Ei vastausta. Alex avasi paikannusohjelman. Eelin puhelin näytti menevän syvemmälle metsään, ja se liikkui nopeammin kuin Eeli käveli. Alexia alkoi huolestuttaa. 

Alex naksautti nopeasti kypärän kiinni ja laittoi puhelimen pyörän etutangon kiinnikkeeseen. Hän hyppäsi pyörän selkään ja kurvasi sitten täyttä vauhtia metsäpolulle. 

Metsän reitit olivat Alexille tuttuja, koska hän oli ajellut siellä maastopyörillä kavereiden kanssa monta kertaa. Alexin maastopyörä oli kuin tehty tällaista ajoa varten. Alex väisteli kiviä, risuja ja monttuja kuin rallikuski. Tuuli kohisi Alexin korvissa, kun hän kiihdytteli metsäpolkua pitkin. Alex vilkuili puhelimen karttaa ja seurasi Eelin pistettä kartalla. Eeli liikkui melkein yhtä nopeasti kuin Alex, vaikka Alex kulki pyörällä. Se oli todella outoa. 

Alex vilkaisi taas karttaa. Tätä vauhtia hän ei saisi Eeliä ikinä kiinni. Hänen täytyisi oikaista jostain. Hän tiesi jo, mistä. Alex käänsi pyörän metsäpolulta pusikkoon, joka näytti aivan läpipääsemättömältä. Alex kuitenkin tiesi, että tiheän puskan takaa alkaisi hiekkasärkkä, jota pitkin pääsi ajamaan superlujaa.

Alex tuli ison sorakuopan reunalle. Kartan mukaan Eelin pitäisi tulla sorakuopan reunalle aivan pian. Alex jarrutti ja jäi odottamaan. 

Pian metsäpolulta näkyi liikettä. Alex ei ollut uskoa silmiään. Eelin sijasta metsäpolulta koikkelehti rehtorin sijainen, joka kantoi olkapäällä isoa kääröä, jolla oli Eelin vaatteet ja reppu. 

Alexilla kesti hetken aikaa tajuta, että käärö OLI Eeli. Ensin hän säikähti. Mitä mies oli tehnyt Eelille? Miksi Eeli ei liikkunut? Oliko Eeli kunnossa?

Sitten Alexia alkoi suututtaa, ja kiukku korvasi pelon. Vaikka Eeli olikin joskus ärsyttävä, Eeli oli kuitenkin hänen pikkuveljensä. Kukaan ei tekisi pahaa Eelille. Alex puristi hampaat päättäväisesti yhteen. Eeli tarvitsi apua.

Alex kiristi kypärän soljen tiukalle ja polkaisi sitten pyörän vauhtiin. 

Soramonttu ei ollut mikään hyppyrimäki, mutta siitä sai silti kovat vauhdit. Alex polki yhä lujempaa ja lujempaa, ja tuuli vihelsi Alexin korvissa. Sora lenteli maastopyörän renkaista, kun Alex viiletti mäkeä alas.

Vaikka matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä, se tuntui kestävän ikuisuuden. Alex lähestyi koikkelehtijaa kovaa vauhtia takaapäin. Alex näki jo kaukaa, miten Eelin jalat alkoivat sätkiä ilmassa, ja kaapparilla tuntui olevan vaikeuksia pitää Eelistä kunnolla kiinni.

Alex ei ollut miettinyt aivan loppuun saakka, mitä tekisi sitten, kun saisi kaapparin kiinni. Nyt Alex mietti huolestuneena, että Eelin voisi sattua, jos Alex törmäisi kaappariin täyttä vauhtia. Ennen kuin Alex ehti miettiä asiaa enempää, päätös tehtiin hänen puolestaan. 

Äkkiä kaappari tiputti Eelin maahan, ja Eeli pyörähti vierien sivuun. Kaappari puristi veristä korvaansa. Eeli oli käyttänyt lempikikkaansa, eli hampaita. Kaappari otti pari haparoivaa askelta ja huomasi lopulta lähestyvän Alexin. 

Tai oikeastaan kaappari ehti huomata vain Alexin maastopyörän lähestyvän eturenkaan, joka meni täydellisesti kaapparin jalkojen välistä. Ja kun huomioi, miten maastopyörät on tavallisesti suunniteltu, eturenkaan perässä seuraa yleensä pyörän runko. Maastopyörä osui juuri siihen paikkaan, missä kaksi jalkaa yhdistyvät, ja jota aikuiset yleensä varovat viimeiseen saakka vahingoittamasta.

Alex enemmänkin tunsi kuin kuuli jysäyksen. Aivan viime hetkellä Alex käänsi kypärän kovan puolen kaapparia kohti. Kypärä kolahti jotain kovaa vasten. Alexista tuntui aivan kuin hän olisi ajanut seinää päin. Maailma pyöri ympäri, kun hän lensi pyörän selästä.

Hetken oli aivan hiljaista. Alex avasi varovasti silmänsä. Kaikkialla leijui pölyä. Alex tunsi, että hänen polveensa sattui, mutta mikään ei vaikuttanut olevan rikki. 

Eelin virnuileva naama ilmaantui Alexin näköpiiriin.

"Liiskasit sitten pyörällä sen nyytit," hihitti Eeli.

Alex kampesi itsensä istuvaan asentoon ja voihkaisi. "Oletko kunnossa? Huomasin sun pyölän ja näin, miten sun puhelin lähti meneen tosi lujaa metsää kohti," sanoi Alex.

"Joo, olen. Apureksi levitti jotain kaasusäiliöitä, ja kun huomasin, mitä se teki, se puhalsi mun naamalle jotain ainetta. Heräsin just," Eeli sanoi ja ravisteli päätään. Alex näki, että Eelillä oli vähän vaikeuksia keskittää katsettaan. 

Alex katsoi maassa makaavaa ukkelia ja nousi seisomaan. 

"Meidän kannattaa valmaan lähteä ennen kuin se helää," sanoi Alex hiljaisella äänellä. Aivan kuin kaappari olisi kuullut, mitä Alex sanoi, sillä samalla hetkellä kaappari voihkaisi ja sähisi. Kaappari alkoi nousta jaloilleen.

"Hyvä idea," sanoi Eeli naama kalpeana. 

Alex nosti pyörän pystyyn. Helpotuksekseen Alex huomasi, että pyörä oli ehjä. 

"Hyppää talakalle," hoputti Alex veljeä. Eeli ei tarvinnut toista kehotusta, vaan istuutui Alexin tarakalle ja tarrasi Alexista tiukasti kiinni. 

Kaappari oli päässyt juuri polvilleen, kun Alex sai käännettyä pyörän oikeaan suuntaan. Alex alkoi varoittaa Eeliä kaapparin hapuilevista käsistä, mutta ennen kuin Alex ehti sanoa mitään, Eeli oli jo potkaissut hiekkaa miehen silmille. Alex kuuli kaukaa takanaan, miten kaappari sähisi ja kiroili. Alex ei jäänyt katselemaan taakseen.

Alex polki lujempaa kuin koskaan elämässään. Vasta kun metsä oli kaukana takana, Alex uskalsi hidastaa hieman vauhtia.

"Sen lisäksi, että toi mies haisee pahalta, se myös MAISTUU pahalta. Yök," sanoi Eeli ja sylkäisi suurieleisesti taakseen.

Alex ei voinut olla nauramatta, vaikka tiesi, että he olivat juuri väistäneet ison vaaran.