Kirbiitti
Eeli
Koulupäivä meni aivan kuten tavallisestikin. Opettaja puhui luokan edessä jotain hyvän käsialan tärkeydestä, ja Eeli yritti kuunnella tarkasti. Siitä huolimatta hänen ajatuksensa pomppasivat aina jonnekin muualle.
Kerran hän oli leikkinyt jääkaappimagneeteilla. Kun magneetit laittoi väärinpäin toisiaan vasten, ne suorastaan pomppasivat irti toisistaan. Eelillä oli ihan samanlainen olo kouluasioiden kanssa. Jos aihe ei ollut supermielenkiintoinen, hänen ajatuksensa pomppasivat ihan jonnekin muualle. Ja koulussa aika harvoin puhuttiin mitään mielenkiintoista. Dinosaurukset, Kirbyt ja tietokonepelit eivät tuntuneet olevan opettajien mielestä kovin kiinnostavia aiheita.
Piirtäminen auttoi hieman. Eeli pystyi piirtämään ja kuuntelemaan opettajia samaan aikaan. Se tuntui vähän siltä kuin aivot olisivat kahdessa osassa: toinen aivo piirsi mielikuvitusjuttuja, jotta toinen aivo sai rauhassa kuunnella, mitä opettajilla oli sanottavana.
Tällä kertaa mielikuvitusaivot piirsivät paperille vihreitä meteoriitteja, avaruusaluksia ja lonkeroisia avaruushirviöitä. Eeli seurasi kiinnostuneena, miten tarina hahmottui hänen edessään paperille. Tarinat tulivat aivoista paperille ihan kuin itsestään. Eelistä oli hienoa seurata, miten tarinat rakentuivat, ja usein hän nauroi syntyneille tarinoille itsekin. Muiden mielestä se vaikutti vähän hassulta, ja Eeli oli jo oppinut, että itsekseen ei kannattanut naureskella. Se sai aikuiset käyttäytymään oudosti.
Välitunnit olivat parasta ikinä. Silloin sai leikkiä ja juosta kavereiden kanssa. Eelillä oli paljon kavereita, mutta parhaiten hän tuli toimeen Joelin kanssa. Joel ymmärsi suurimman osan Eelin leikeistä salamannopeasti ja oli aina yhtä innokas leikkimään uusien tarinoiden mukaisesti. Joel oli myös tosi mukava, eikä kumpikaan ollut erityisen paljon toista nopeampi tai vahvempi. Eeli oli hieman luokkakavereitaan pienikokoisempi, mutta toisaalta hän oli reipas ja vahva. Aina kun piti kokeilla jotain uutta, Eeli oli ensimmäisenä jonossa. Se tuntui Eelistä mukavalta. Oli kiva olla jossain asiassa vähän muita parempi.
Eeli näytti tietenkin vihreää meteoriittia Joelille heti ensimmäisellä välitunnilla.
"Vau! Toi on tosi hieno," Joel sanoi vaikuttuneena Eelin aarteesta.
"Se on kirbiittiä," sanoi Eeli.
"Mitä?"
"Kirbiittiä. Isä sanoi, että uuden kivilajin löytäjä voi antaa sille haluamansa nimen," selitti Eeli.
"Ymmärrän," sanoi Joel vakavana. Kirbyt olivat Eelille niin tärkeitä, että tietenkin Joel tajusi, miksi meteoriitin piti olla kirbiittiä. Eihän se voinut olla mitään muutakaan. Kirby oli toki oikeasti väriltään vaaleanpunainen eikä vihreä, mutta yksityiskohta ei näyttänyt häiritsevän Eeliä.
Eeli katseli maailmaa kirbiitin läpi. Maailma näytti erikoisen vihreältä ja samalla aivan kuin se olisi pienessä liikkeessä. Kaikki ei kuitenkaan näyttänyt vihreältä: esimerkiksi koulun pihalla leikkivät lapset olivat keltaisia tai punaisia ja autoissa istuvat aikuiset taas näyttivät sinisiltä. Eeli vaihtoi kiveä silmältä toiselle, mutta sama näkymä säilyi silti.
"Hmm," sanoi Eeli ja ojensi kirbiitin Joelille.
"Wau," hengähti Joel heti." Tämä on tosi cool! Ihan kuin joku pimeänäkölaite!" Joel kääntyili ympäriinsä kirbiitti silmän edessä.
"Outoa," sanoi Joel yhtäkkiä katsellessaan koulun parkkipaikalle kirbiitin läpi.
"Mikä?," kysyi Eeli uteliaana.
"Tuon miehen ympärillä näkyy punainen neliö, kun sitä katsoo kirbiitin läpi. Ja se on väriltään tosi musta," selitti Joel.
Eeli katsoi myös. Joel oli oikeassa. Autosta astunut mies oli todellakin aivan pikimusta, ja hahmon ympärillä oli selkeät, kirkkaanpunaiset reunat. Jos Eeli siristi silmiään, reunojen vieressä oli jotain tekstiä. Hän ei tunnistanut merkkejä, mutta ne näyttivät vähän japaninkielen kirjaimilta.
Tosi outoa.
Eeli laski kirbiitin alas ja katsoi tuntematonta miestä tarkemmin. Se saattoi olla joku yläasteen sijaisopettajista. Koululla kulki kaikenlaista väkeä, ja oli mahdotonta muistaa kaikki nimeltä tai edes naamalta. Eeli katsoi, kun mies koikkelehti hassuilla askelilla koulun pääovea kohti.
Kun mies häipyi näkyvistä, Eeli ja Joel jatkoivat leikkimistään. Asia unohtui Eelin mielestä melkein saman tien.
Kirbiittileikki oli paljon mielenkiintoisempi.