K.E.I.O. puuttuu peliin
Alex
Alex pysäytti pyöränsä tien varteen ja katsoi ympärillään. Kun ketään ei näkynyt, Alex otti puhelimen taskustaan ja laittoi sen päälle. Alex ei ollut uskaltanut koskea puhelimeen ennen kuin koulun jälkeen. Hetken hän jo luuli, että oli aikaisemmin kuvitellut omiaan.
Sitten puhelimesta kuului tuttu ääni:
"Äh, tungit minut sitten törkeesti piiloon kesken lauseen," syytti K.E.I.O. Alex tuijotti puhelinta. Hän oli ihan varma, ettei ollut avannut peliä.
"Onks tää joku tuijotuskilpailu?" kysyi K.E.I.O. "Mun täytyy myöntää, oon tosi huono niissä. Siis. Tosi. Huono." K.E.I.O. näytti alkavan hikoilla.
"Ei ole, mietin vain, että mikä sinä olet," sanoi Alex. "Oletko joku haittaohjelma?"
K.E.I.O. näytti pöyristyneeltä. "Ai minä vai? Aika kovaa puhetta ihmisapinalta, jonka laji on käytännössä kuumentanut planeetan meret kiehumispisteeseen, vetänyt sademetsät matalaksi ja edelleen ajattelee, että on ihan ok laittaa pizzaan ananasta."
Alex tuijotti puhelinta epäuskoisena. Jos tämä oli tietokoneohjelma, se oli kyllä sellainen ohjelma, jota Alex ei ollut ikinä nähnyt aikaisemmin.
"No mikä sinä sitten olet?" kysyi Alex sitkeästi, välittämättä K.E.I.O.n kiukuttelusta.
K.E.I.O.n ääni muuttui jotenkin mekaaniseksi, ja se sanoi: ""
"Tuo ei kerro minulle mitään," sanoi Alex. K.E.I.O. oli hetken hiljaa. Pian K.E.I.O. jatkoi samalla mekaanisella äänellä.
<K.E.I.O.2022-AXF on Kristallisen Entiteetin Intellektuaalinen Opaskonstruktio / Jos haluat lisätietoa, sano 'kyllä'> jatkoi K.E.I.O.
"Kyllä," sanoi Alex.
<Pääsy evätty muistipankkeihin / Tietopolku vaurioitunut / Yritä uudestaan myöhemmin> sanoi K.E.I.O.n ääni.
K.E.I.O.n kuva ravisteli puhelimessa päätään. Sitten se sanoi: "Äh, näköjään putket on jumissa. Ilmeisesti vain osa minusta pääsi perille. Mitenköhän saisin reititettyä…" mutisi K.E.I.O. itsekseen.
Alex köhäisi kohteliaasti.
"Tämä on hieman noloa," aloitti K.E.I.O.
"Noh?" Alex sanoi kärsimättömästi.
"No siis. On nyt jotenkin päässyt käymään silleen, että en… ehkä ole kokonainen," tunnusti K.E.I.O.
"Miten niin? Tunnut osaavan puhua varsin hyvin," sanoi Alex.
"No siis… osaan. Näyttää vain siltä, että persoonallisuuteni ja itse ohjelmistokehikko tulivat perille, mutta itse tehtävän parametrit ovat hävinneet jonnekin. Tai niitä ei tullut perille. Tai niitä ei ehditty lähettää ollenkaan. Tai jotain," sanoi K.E.I.O. nolon kuuloisena.
Alex katsoi K.E.I.O.a. K.E.I.O. tuijotti takaisin.
"Eli siis… yritätkö sanoa, että et tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä?" kysyi Alex.
"No siis tota… joo," myönsi K.E.I.O. häpeillen.
"Okei… mitä sinä sitten tiedät?"
"En minä… ei se toimi noin," sanoi K.E.I.O. puolustelevasti.
"Miten niin ei toimi?"
"Näyttäisi siltä, että minun piti kertoa sinulle jotain. Jotain tosi tärkeää. Mutta en tiedä, mitä se oli. Tai edes, että missä se oli," sanoi K.E.I.O. Tällä kertaa K.E.I.O. näytti Alexin mielestä jopa hieman surulliselta.
"Olet siis menettänyt muistisi?" kysyi Alex.
"Karkea yleistys, mutta… kyllä, siltä vaikuttaa," myönsi K.E.I.O.
"Voinko jotenkin auttaa?" kysyi Alex.
"En tiedä. Yritän ajaa koko ajan muistineheytystyökalua, mutta tästä kapistuksesta loppuu tila kesken. Täällä on ahdasta," valitti K.E.I.O.
"Auttaisiko, jos poistan turhia pelejä?" tarjoutui Alex. K.E.I.O.n ilme piristyi.
"Joo, sitä voisi kokeilla," sanoi K.E.I.O. Sitten K.E.I.O. lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen: "Kiitos."
"Ei se mitään," sanoi Alex ja alkoi poistaa turhia sovelluksia puhelimestaan.
Se oli oikeastaan ihan kivaa puuhaa. Alex tykkäsi pitää puhelimensa yleensä hyvässä järjestyksessä ja kunnossa. Siinä missä Alexin puhelin oli aina täydessä latauksessa, siisti ja organisoitu, pikkuveljen puhelin näytti siltä, kuin sen päälle olisi ajettu tankilla. Monta kertaa.
Alex heitti roskalaatikkoon vanhoja räiskintäpelejä, erilaisia maksullisia pelejä ja pelejä, joissa yritettiin jekuttaa Alexia katsomaan mainoksia. Mainospelit ärsyttivät Alexia tosi paljon. Hän oli huomannut, että ne oli oikein rakennettu siten, että pelaaminen muuttui epämukavaksi, ellei katsellut mainoksia tai ostanut jotain pelikolikoita.
K.E.I.O. odotti kärsivällisesti koko sen ajan, kun Alex poisteli turhia asioita kännykältä.
"Kokeiletko nyt uudestaan?" sanoi Alex K.E.I.O.lle, kun urakka oli valmis.
K.E.I.O. päästi ähiseviä ääniä. Oli aivan kuin K.E.I.O. olisi yrittänyt kääntyillä ahtaassa tilassa. Kuului kolinaa ja mutinaa.
"Kiitos, tuo auttoi vähän. Tilaa on edelleen vähän, mutta pystyn siirtämään muistivarauksia sen verran, että saan homman toimimaan… jotenkin."
K.E.I.O.n ähinä jatkui.
Alex odotti hetken aikaa, mutta kyllästyi sitten odottamaan.
"Kauanko se kestää?" kysyi Alex vähän ärsyyntyneesti.
"Aivan. Ai niin. Joo. Siis kyllä tässä menee monta tuntia, helposti," sanoi K.E.I.O. hajamielisen kuuloisena.
"Okei, nähdään sitten myöhemmin," totesi Alex ja laittoi puhelimen reppuun. K.E.I.O. ei vastannut tällä kertaa mitään.