Tappelu #

Alex

Alexin koulupäivä oli sujunut rauhallisesti – ainakin siihen saakka, kunnes kiusaajat saapuivat. Jostain syystä he ilmestyivät aina välitunnilla tai silloin, kun aikuisia ei näkynyt missään. 

Alex sai yleensä olla rauhassa kiusaajilta, koska hänellä oli kavereita. Viime aikoina kiusaamiseen oli kuitenkin tullut erikoinen sävy, jota Alex ei oikein ymmärtänyt. Hänen luokallaan oli eniten juuri hänen oman ikäisiään neljäsluokkalaisia. Ryhmään oli kuitenkin laitettu myös monia sellaisia tyyppejä, jotka olivat jostain syystä jääneet luokalleen. Osa luokalleen jääneistä oli ihan kivoja. Esimerkiksi Leon kanssa Alex tuli hyvin toimeen. Alex auttoi Leoa vaikeissa tehtävissä ja he pyöräilivät isän luota usein yhdessä kouluun. 

Väinöä ja Valtteria Alex sen sijaan vihasi. He tappelivat koko ajan ja yrittivät sotkea kaikkien muidenkin asiat. Sen lisäksi opettaja katsoi läpi sormien Väinön ja Valtterin riehumista. Alexin mielestä se oli epäreilua. Hän ei ymmärtänyt yhtään, miksi huonosta käytöksestä ei rangaistu kaikkia samalla tavalla.

Nyt Väinö ja Valtteri tulivat häntä kohti koulupihan poikki. Väinöstä näki jo kaukaa, että hänellä oli tappelu mielessä. Valtteri taas ei näyttänyt ajattelevan yhtään mitään. Siinä missä Väinö oli kiusaajakaksikon pieni ja teräväkielinen puuhamies, Valtteri oli aivoton lihaskimppu, joka oli jäänyt luokalleen ainakin kaksi kertaa. Yleensä Valtteri ei aloittanut kiusaamista, mutta lähti kuitenkin Väinön kiusaamisiin mukaan. Kerran Alex oli nähnyt, kun Valtteri oli kuristanut Väinöä niin kovaa, että tämän naama oli aivan sininen. Joskus Alexista tuntui, että kiusaajille oli tärkeintä kiusata jotain – jos muita kiusattavia ei löytynyt, he kiusasivat toisiaan. 

"Mitäs ÄRRÄmies?" ivasi Väinö, aivan kuin se olisi ollut nerokkain sanaleikki ikinä. Valtteri höhötti vieressä räkä nenästä roikkuen. Alex vilkaisi ympärilleen. Leoa tai muita kavereita ei näkynyt missään. Alex oli lähtenyt luokasta ensimmäisenä, joten tietenkin muut olivat vielä sisällä. Hän oli yksin kahta vastaan.

"Mitäs se sulle kuuluu?" kysyi Alex kyllästyneenä. Väinön ilmeestä näki, että tämä oli vasta pääsemässä vauhtiin. 

"Haluaako ÄRRÄmies TURPAAN?" Väinö tökkäsi Alexia sormella rintaan. Tökkäisy sattui, ja tietenkin Väinö huomasi sen.

Samaan aikaan Valtteri tuntui kuin heräävän hitaasta unestaan. Valtteri ei yleensä paljoa puhetta ymmärtänyt, mutta heti kun asiat menivät fyysisemmäksi, hän tajusi oman vuoronsa tulleen. Valtteri läppäsi Alexin lippalakin päästä. Kun Alex yritti ottaa lippalakista kiinni, Väinö löi Alexia vatsaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan löi Alexia oikeasti, ja se sattui tosi paljon. Oikeastaan kipu ei ollut pahinta, vaan ilkeys sattui enemmän. Alex tiesi, että hän olisi voinut potkaista tai lyödä Väinöä, mutta hän ei halunnut tahallaan aloittaa tappelua. 

Alex lysähti polvilleen, koska vatsaan sattui niin paljon. Väinö lällätteli jotain, mutta Alex ei kuullut, mitä. Valtteri potkaisi Alexia kipeästi kylkeen, samalla kun Väinö potkaisi Alexin päälle hiekkaa. Tappelun ympärille alkoi kerääntyä muitakin koululaisia. Alexin silmiä poltteli, kun kyyneleet puskivat silmiin.

Väinö yritti potkaista Alexia, mutta ennen kuin mitään ehti tapahtua, Eeli juoksi Väinöä päin pää edellä kuin luinen muurinmurtaja. Kova vauhti antoi Eelille kokoaan enemmän voimaa, ja Väinö lensi takamukselleen sorapihalle. Kaikki kolme poikaa katsoivat hölmistyneenä Eeliä, joka oli pöllähtänyt paikalle yllättäen.

"Kato, pikkuveli tuli ottaan kans turpaan!" ivasi Väinö ja nousi virnuillen ylös.

Väinö ja Valtteri tulivat uhkaavasti lähemmäs. Valtteri aikoi selvästi käydä Alexin kimppuun ja Väinö mittaili Eeliä katseellaan. Eeli siirtyi Alexin viereen hitaasti ja laittoi kädet uhmakkaasti taskuunsa. 

Väinö löi ensin. 

Tai ainakin yritti. Alex näki kuin hidastettuna, miten Eeli torjui kiusaajan nyrkin omalla kädellään. Alex oli aivan varma, että hän näki vihreän leimahduksen, kun poikien nyrkit osuivat yhteen. 

Kuului ikävän kuuloinen rusahdus. 

Väinö oli Eeliä ainakin pään pidempi, joten kaiken järjen mukaan Eelin olisi pitänyt lentää iskusta selälleen. Sen sijaan Väinö lensi monta metriä taaksepäin. Hän nousi ylös, piteli velttona roikkuvaa kättään ja alkoi huutaa niin lujaa, että Alex uskoi, että se kuuluisi opettajainhuoneeseen saakka. 

Valtteri jähmettyi niille sijoilleen, vilkaisi Eeliä ja Alexia ja luikki sitten karkuun. Väinö itkeä vollotti ja lähti juoksemaan kohti koulua. 

Alex katsoi Eeliä silmät ihmetyksestä suurina.

"Miten sä oikein teit ton?" kysyi Alex.

Eeli katso hämmentyneenä omaa nyrkkiään, aivan kuin itsekin olisi yllättynyt siitä. 

"En tiedä," myönsi Eeli. "Ehkä se oli kirbiitti."

"Mikä?" kysyi Alex.

"Kirbiitti," sanoi Eeli ja avasi nyrkkinsä. Eelin sormet olivat hieman likaiset, mutta se vain korosti Eelin kämmenellä lepäävän kiven upeutta. Se säihkyi vihreänä aivan kuin sen sisällä olisi ollut pienen pieni taskulamppu. 

"Vau," sai Alex sanottua viimein. "Mistä sä löysit tuon?"

"Se oli meteoriitin tekemässä kuopassa koulumatkalla. Se on varmasti samaa meteoriittia, minkä näin eilen," sanoi Eeli. 

"Saanko katsoa?" kysyi Alex.

Eeli nyökkäsi. 

"Anna se sitten takaisin, jooko? En halua, että se menee rikki tai jotain," pyysi Eeli.

"Joo, annan. Ja tuskin se menee likki, sä tööttäsit just Väinöä eikä se hajonnut siitäkään," rauhoitteli Alex. 

Eeli tiputti kirbiitin isoveljensä käteen. Alex katseli kirbiittiä pitkään eri kulmista. Se näytti jalokiveltä, tai palaselta isompaa jalokiveä.

Alex olisi halunnut katsella kiveä pidempäänkin, mutta Eeli suhahti jotain. 

"Anna se, äkkiä," sanoi Eeli kuiskutellen. Alex katseli ympärilleen ja huomasi opettajan kävelevän heitä kohti. 

Äh, tietenkin se oli Lissu. Koulun lasten mielestä Lissu ei ollut tasapuolinen, vaan katsoi suosikkiensa typeryyksiä usein läpi sormien. Ja Väinö oli yksi Lissun suosikeista varmaan siksi, että Väinön äiti ja Lissu olivat naapureita. 

Alex antoi kiven takaisin Eelille, joka sujautti sen vikkelästi takaisin taskuun. 

"Mitäs täällä tapahtuu?" kysyi Lissu tiukasti. "Väinöllä on käsi poikki ja se joutui menemään terkkarille."

Alex ja Eeli katsoivat toisiinsa epäuskoisina. Käsi poikki?

"Väinö ja Valtteri löi Alexia ja sitten mä tönäsin Väinön kumoon," tunnusti Eeli nopeasti.

"Noinkohan," sanoi Lissu epäilevästi ja mulkaisi Eeliä. Eeli painoi katseensa maahan ja tunsi punan leviävän poskilleen. Häntä kiukutti, mutta hän ei sanonut mitään. Lissu ei kuitenkaan uskoisi. 

"Tämä asia pitää selvittää. Mennäänpäs rehtorin kansliaan."

Alex tunsi paniikin nousevan pintaan. Miksi he joutuivat rehtorin kansliaan? Väinö ja Valtterihan olivat kiusaajia. Se tuntui niin epäreilulta! Kyyneleet puskivat taas silmiin, mutta tällä kertaa hän puri hammasta. Ehkä rehtori sentään ymmärtäisi tilanteen. 

Pojat lähtivät nöyrästi Lissun perään.