Pyöräretki #

Alex

Alex oli herännyt yöllä isän karjaisuun, mutta valunut saman tien takaisin unten maille. Aamulla hän ei olisi edes muistanut koko asiaa, ellei Eeli olisi silmät loistaen kuvaillut, miten isä oli ajanut hiipparin karkuun ilman housuja pesäpallomailaa heilutellen. Alexista tuntui, että Eeli väritti tarinaa. 

Äiti pakkasi heille eväät mukaan heti aamupalan jälkeen, ja pojat alkoivat innokkaasti kiskoa vaatteita päälleen. Ulkona oli hieno ilma. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, kun he olivat jo kolmestaan pyörien selässä. 

Matka saareen sujui ilman suurempia kommelluksia. Sillalla oli hieman jännittävää ajella, koska autot menivät aika läheltä. Loppumatka saareen oli enimmäkseen soratietä, ja autoja kulki vain harvakseltaan.

Alexia alkoi hieman jännittää. Mitähän he löytäisivät Eelin kartan X-merkin kohdalta? Alex hieman pelkäsi, että sieltä ei löytyisi mitään, mutta pyöräreissu oli silti ollut mukava idea. Ajatukset risteilivät Alexin päässä. K.E.I.O. oli ollut aivan hiljaa eilisestä saakka.  

Saari oli aivan täynnä jännittävää kuusimetsää ja erämaan näköisiä kalliopoukamia. Saaren nokassa oli ikivanha linnanraunio, ja sen vieressä oli valmis nuotiopaikka pöytineen. Kun äiti alkoi viritellä nuotiota, Eeli tuli nykimään Alexia hihasta:

"Mennäänkö nyt etsimään sitä paikkaa?" hoputti Eeli. Alex nyökkäsi. 

"Älkää sitten menkö kovin kauas. Paistetaan makkaraa puolen tunnin kuluttua. Älkääkä kiipeilkö minnekään vaarallisiin paikkoihin," muistutti äiti. Pojat vakuuttivat tulevansa ajoissa takaisin.

Heti kun pojat pääsivät raunioille, Alex kaivoi kännykän esiin. Alex oli ottanut kuvan kartasta kännykällään, koska kartta oli ollut liian iso mukaan otettavaksi. Alex käänteli kuvaa oikeaan suuntaan, ja Eeli kurkki kärsimättömänä vieressä. 

"Tämän mukaan X ei ole ihan keskellä niemenkälkeä vaan aika lähellä lantaa," mietti Alex. 

"Tuossa kartassa on joku kivi sen vieressä," innostui Eeli ja osoitti jotain kohtaa kuvassa. Alex katsoi kuvaa tarkemmin. Eeli oli oikeassa. 

"Jos seulataan launion leunaa tuota kiveä kohti, meidän pitäisi osua aika lähelle sitä," sanoi Alex. Eeli nyökkäsi, ja veljekset alkoivat harppoa innostuneesti kohti X-merkkiä. 

Matka merkin kohdalle ei ollut pitkä. Kun pojat saapuivat X-merkin kohdalle, he huomasivat pettymyksekseen, että merkin kohta oli hankalassa paikassa. Se, mikä kartalla näytti olevan kiinteää maata, olikin soistuvaa kaislikkoa. Alex varmisti vielä kännykästä, että he olivat oikeassa kohdassa. Toisella puolella merenlahtea näkyi heidän kotinsa. 

"Äh," kiukutteli Eeli. "Eihän me mitenkään päästä tuonne."

Alex oli samaa mieltä. X-merkki oli kartan mukaan keskellä kaislikkoa, ja sinne oli rannalta katsoen ainakin kymmenen metriä matkaa. 

Alexia alkoi harmittaa. 

He olivat nähneet paljon vaivaa tullakseen tänne, ja nyt näytti siltä, että reissu oli ollut aivan turha. Eeli istahti nurmipaakun päälle. Alex huomasi, että Eeli oli ottanut kirbiitin taskustaan ja hipelöi sitä mietteliäänä. 

"Mikäs nyt neuvoksi?" kysyi Eeli viimein.

"En tiedä. Ei me tuonne päästä." 

Eeli katsoi maahan ja sitten ympärilleen. 

"Huomaatko tässä maassa mitään outoa?" kysyi Eeli äkkiä. Alex vilkuili ympärilleen. Hän ei nähnyt maassa mitään ihmeellistä. Toisaalta Eeli oli aina tarkempi huomaamaan poikkeavia asioita. 

Eeli nousi ylös, katkaisi kaislan ja alkoi osoitella sillä maassa olevia jälkiä. "Aivan kuin tästä olisi mennyt jotain painavaa mereen. Joku kaivinkone tai sellainen."

Ensin Alex ei tajunnut, mitä Eeli tarkoitti. Kun pikkuveli kuitenkin jatkoi erilaisten jälkien osoittelua, Alex alkoi pian hahmottaa selkeän kuvion ja erotti pian selvästi, mitä Eeli tarkoitti. Maata pitkin oli kulkenut joku iso kone.

Pojat seurasivat yhdessä jälkiä kymmeniä metrejä ylärinteen suuntaan. Maassa oli katkenneita oksia, ja mudassa ja hiekassa oli selkeitä painaumia. Parissa isommassa puussa oli oikein isoja jälkiä, joten esine ei ollut voinut olla mikään aivan pieni ja kevyt. Outoa oli myös se, miten joissain kohdissa esine oli jäljistä päätellenkiertänyt isommat kivet. 

Viimein he pääsivät jälkien alkulähteille. Jäljet loppuivat yllättäen isoon kuoppaan. Oli kuin taivaalta olisi tullut pieni ja painava lentokone, joka oli tehnyt viimein mahalaskun hiekkaiseen kumpareeseen. Kuopan pohjalla ei kuitenkaan ollut mitään. 

"Outoa," sanoi Alex viimein, kun he olivat tutkineet maaston tarkemmin. "Tässä on selkeä tuole klaateli, mutta siinä ei ole mitään." 

"Se on varmaan pyörinyt mereen?" mietti Eeli. Alex kohautti olkiaan. Tämä oli jännittävä arvoitus, mutta mikään ei selvinnyt. Tuntui, että heille tuli eteen vain lisää arvoituksia. 

Pojat maleksivat hitaasti takaisin rantaan, jonne jäljet päättyivät. Eeli hakkasi kaislalla vettä turhautuneena, samalla kun Alex tepasteli rannassa edestakaisin. Eeli yritti kurkkia veteen, mutta ilman varpaiden kastelemista mereen ei ollut mitään asiaa. Lopulta Alex näki, kun Eeli kaivoi kirbiitin taskustaan. 

Alex ei sanonut mitään. Hänellä oli jo nälkä ja vilu, ja puuha alkoi olla tylsää. Alex vilkaisi kelloaan. Pian heidän pitäisi palata takaisin.

Juuri kun Alex oli avaamassa suunsa, hän kuuli Eelin innostuneen äänen:

"Alex, tule katsomaan! Täällä on avaruusalus!"