Taistelu #

Eeli ja Alex

Alex/Eeli seurasivat ensin lähestyvää vihollista tyynen rauhallisesti. Jotenkin Aluksen luoma virtuaaliavaruus tuntui rauhoittavan heidän pelkonsa ja jännityksen. Alex/Eeli ymmärsi sen johtuvan jonkinlaisesta Aluksen erittämästä hormonaalisesta kemikaalista, jonka tarkoitus oli pitää Aluksen pilotit optimaalisessa mielentilassa. 

Alex/Eeli olivat jakaneet Aluksen tehtävät luontaisesti ennen kuin Alus oli edes poistunut ilmakehästä. Alexin mieli vastasi aluksen ohjaamisesta, koneiden tehon optimoinnista, kurssilaskennasta, strategisesta hyökkäyssuunnitelmasta, koneosasosta, ympäristönhallista, häivetoiminnoista ja puolustusaseiden käytöstä. Eelin mieli otti vastuulleen taktisen lähitaistelun, asevalinnan, sensorit ja tähtienvälisen navigoinnin. Näin molemmat pojat pystyivät käyttämään aivojaan optimaalisesti juuri siinä, missä ne toimivat parhaiten. 

<En ole koskaan ennen nähnyt mitään tällaista> sanoi Alus ihaillen. Aluksen ääni kaikui virtuaaliavaruudessa. Se tuntui tulevan kaikkialta samaan aikaan.  

Alex/Eeli olivat hiljaa. Molemmat pojat keskittyivät pelkästään omaan vastuualueensa kontrollien tutustumiseen. Aluksen kontrollointi tuntui aivan kuin se olisi ollut aidon tuntuinen tietokonepeli.

<Mielenne ovat kuin yksi olento, mutta olette kaksi olentoa>, jatkoi Alus. <Se on kaunista>.

Alex/Eeli nyökkäsivät synkronoidusti samaan aikaan. He tiesivät, mitä Alus tarkoitti. 

Alex valitsi tehokkaimman reitin vihollista kohti. Aluksen lentorata näkyi sinisenä kieppuvana spiraalina. Vaihtoehtoiset reitit näkyivät ohuina viivoina. Eeli näki, että Alex oli valinnut reitin, joka väisti parhaiten kiertoradalla kulkevat satelliitit. Eeli selasi aseluetteloa, ja hän tunsi miten aseistuksen toimintasäteet, heikkoudet ja vahvuudet avautuivat hänen mielessään. 

Eeli ei ollut ikinä tuntenut itseään näin vahvaksi. Hän tiesi sisällään, että Aluksessa oli usean eri tason aseistuksia. Lyhyen kantaman aseet oli tarkoitettu avaruusalusten nyrkkitappelua vastaaville etäisyyksille, ja niitä tarvittiin harvoin. Näiden lisäksi oli keskipitkän matkan aseistusta, pitkän matkan aseistusta ja erikoisempia viritelmiä. Oli miinoja, erilaisia ohjuksia, energialukkoja, ohjelmallisia virusaseita, useamman spektrin energia-aseita, valtavalla sähkömagneetilla toimiva kiskoase ja kaikkea, mitä utelias mieli vain saattoi keksiä. Eeli tiesi, että hänen täytyi olla varovainen. Hän ei halunnut tehdä tuhoa ympäristölle tai ihmisille. Aseet oli valittava juuri oikein. Virheisiin ei ollut varaa. 

Eeli sai asevalinnat valmiiksi. Taistelu alkaisi ohjuksilla, energia-aseilla ja kineettisillä sabottikärjillä. Eeli ei jäänyt odottamaan Alexin kuittausta, vaan Eeli tiputti ensimmäiset häiveohjukset matkaan juuri kun he poistuivat ilmakehästä. Vihollisen olisi melkein mahdotonta huomata häivesuojattuja ohjuksia, ennen kuin ne alkoivat kiihdyttää rakettimoottoreillaan hyökkäysnopeuteensa. Sen jälkeen olisi liian myöhäistä. 

Eeli lähetti mielessään Alexille suunnitelmansa, ja isoveli lähetti virtuaalipeukun. Kun ilmakehä jäi taakse, Alex uskalsi käynnistää Aluksen päämoottorin täydelle teholle. Eeli tunsi, miten Alus suorastaan hyppäsi pois planeetan gravitaatioaltaasta. Eeli seurasi virtuaalisen ohjaustaulun lukemia, ja tajusi että G-lukema oli jotain sellaista, minkä pitäisi olla mahdotonta. He kiihdyttivät aluksella niin lujaa, että heistä olisi pitänyt tulla kaiken järjen mukaan soosia aluksen takaseinään. Ilmeisesti Alus kuitenkin suojeli pilottejaan keinopainovoiman avulla. 

Alex seurasi suunnittelemaansa lentorataa täydellisesti. Eeli tiesi, että Alex oli kuin luotu tätä varten. Isoveli oli aina ollut tarkka ja nopea liikkeissään. 

Vihollisalus oli nyt riittävän lähellä. Eeli levitti kätensä, ja Aluksen aseportit aukenivat. Eeli tunsi, miten Alus alkoi siirtää moottorista syntyvää energiaa erilaisiin asevarastoihin. Asejärjestelmien palkit menivät keltaiselta vihreälle, ja jäivät sitten sykkimään sinisenä, osoittaen laukaisuvalmiutta. Aseiden erilaiset kantomatkat piirtyivät näytölle, joten Eeli tiesi tarkkaan, milloin mitäkin asetta käyttää. 

Sitten taistelu alkoi. 

Eeli levitti sormensa, ja Aluksen kineettiset aseet alkoivat sylkeä avaruuteen valtavalla nopeudella kuumia metalliluoteja. Kun kineettisten aseiden ensimmäiset patteristot oli tyhjennetty ja luodit olivat lentäneet matkaan, Eeli alkoi piirtää erilaisilla lasereilla seinämää vihollisen mahdollisten väistöpaikkojen eteen. 

Eeli näki, miten vihollisaluksen pistepuolustusaseet alkoivat raivata Aluksen ampumia luoteja alusten välisestä avaruudesta. Eeli tiesi jo etukäteen, että niin kävisi. Eeli jatkoi aluksen grillaamista lasereilla ja vapautti toisella kädellään ilmaan lisää metalliluoteja. Samaan aikaan Alex kieputti alusta, väistellen vihollisen ampumia isompia luoteja. Eeli näki, miten vihollisaluksesta alkoi lentää iso määrä ohjuksia. 

"Ohjuksia tulossa," sanoi Eeli rauhallisella äänellä Alexille. Alex nyökkäsi, ja käänsi hetkeksi keskittymisensä ohjaamisen sijasta Aluksen pistepuolustusjärjestelmiin. 

Alex oli olettanut, että Aluksessa olisi jonkinlainen suojakenttä, mutta ilmeisesti se oli lähinnä vain jotain, jolla pystyi torjumaan mikrometeoreja ja avaruuspölyä. Todellinen suojakilpi aluksen ympärillä oli keulan automaattiset laserit ja pistepuolustusaseet, jotka pystyivät itsenäisesti seuraamaan ja tuhoamaan satoja samanaikaisesti heitä päin lentäviä kohteita. 

Alex antoi pistepuolustusjärjestelmien valita kohteensa, ja ne alkoivat sylkeä avaruuteen tuhansia kuumia pellettejä. Vihollinen oli ampunut todella monta ohjusta, mutta kaikki niistä tuhoutuivat, ennen kuin yksikään niistä oli päässyt vaaralliselle etäisyydelle. 

Alex katsoi veljeään. Eeli heilutti käsiään keskittyneesti, ja Alexista näytti kuin Eeli olisi ohjannut jotain näkymätöntä orkesteria. Eeli näytti keskittyvän samaan aikaan kymmeniin erilaisiin toimenpiteisiin. Se näytti todella coolilta. Eeli ei näyttänyt pelkäävään – päinvastoin, Eeli virnuili leveästi, aivan kuin olisi ollut leikkaamassa syntymäpäiväkakkua. Alex keskittyi omaan tonttiinsa, ja onnistui väistämään juuri ajoissa vihollisen röntgenlaserin.

Sitten Alex näki, miten vihollisalus teki jotain outoa. 

Huomattuaan, ettei vihollinen pärjäisi Alukselle, vihollisalus vaihtoi taktiikkaa. Ensin se ampui kymmeniä ohjuksia kohti maapalloa ja teki sitten täyskäännöksen. Se selkeästi aikoi lähteä karkuun raukkamaisen temppunsa jälkeen. Poikien pitäisi valita, pelastaako maapallo vai jahdatako vihollista. Alexin mielestä se ei ollut mitenkään vaikea valinta. 

Alex analysoi ohjusten kohteet, ja Alex tunsi sydämensä kylmäävän. Ohjukset eivät olleet kauhean tehokkaita, mutta ne pystyivät helposti tuhoamaan taloja ja kokonaisia asutusalueita. Nämä ohjukset oli osoitettu lentämään suoraan heidän kotejaan kohti. 

"Eeli, meidän täytyy pysäyttää nuo!" sanoi Alex äänettömästi. Eeli nyökkäsi päättäväisesti. 

Eeli piirsi jotain ilmaan kuumeisesti, ja napsautti sitten sormiaan. Alex tunsi, miten Aluksesta lähti lentoon yksi ainoa ohjus.

"Eeli, niitä ohjuksia on kymmeniä!" sanoi Alex. Eeli nyökkäsi tiukka keskittynyt ilme kasvoillaan. 

Alex seurasi voimattomana, miten vihollisten ohjuksia kuvaavat punaiset kolmiot lähenivät maapalloa. Heidän oma yksinäinen ohjuksensa eteni nopeasti, mutta Alex ei ollut varma, ehtisikö se ajoissa. 

Sitten tapahtui jotain outoa. Alex näki Aluksen tarkoilla aisteilla, miten Eelin ampuma ohjus tiputti nopeasti suojakotelointinsa. Sitten taivaalla näkyi välähdys, kun ohjuksesta lähti kirkkaat valonsäteet kohti maapalloa. Kaikki punaiset kolmiot hävisivät samanaikaisesti. Alex ei ollut uskoa silmiään.

Eeli virnuili. Sitten Alex tajusi: Eeli ei ollutkaan yrittänytkään jahdata ohjuksia toisilla ohjuksilla, vaan Eeli oli muokannut yhden aluksen erikoisemmista aseista kohdistamaan suuren määrän energiaa jokaiseen lentävään ohjukseen.

"Mähän sanoin, laserpommeja," sanoi Eeli. Alex huokaisi helpotuksesta.

"Nerokas idea. Ohjukset olisivat tehneet paljon tuhoa," sanoi Alex. 

"No, pientä tuhoa ei voinut välttää. Esimerkiksi erään nimeltämainitsemattoman kiusaajan polkupyörä saattaa löytyä huomenaamuna möykyksi sulaneena sen kotipihasta," sanoi Eeli viekkaasti. Kun Alex tajusi mitä Eeli tajusi, Alex alkoi nauraa. 

"Harmi, että vihollinen pääsi pakoon," sanoi Alex hieman masentuneena. 

Eeli virnuili leveämmin. Alex tiesi tuon ilmeen. 

"Okei, mitä sä NYT teit?"