Salaisuus raottuu

Alex

Aluksen löytäminen oli ollut jännittävää, eikä synkeä hiippari varsinaisesti rauhoittanut Alexin mieltä. Nyt kun kaikki olivat turvallisesti kotona, päivän seikkailu tuntui kaukaiselta muistolta. 

Koska pyöräreissu oli ollut pitkä ja polkemista oli ollut paljon, Alex kävi suihkussa ennen iltapalaa. Suihkun jälkeen Alexin olo oli raukean rauhallinen, ja hän kävi makaamaan sängylleen. Ajatukset pyörivät avaruusaluksessa ja Eelin löytämässä kirbiitissä. Miten ne liittyivät toisiinsa? Oliko niillä joku yhteys?

Alex ei päässyt kovin pitkälle mietinnössään, kun hänen puhelimensa piippasi viestiäänen.

"Laitoin sen kuvan sulle," sanoi Eeli jostain sohvan syövereistä. 

Alex oli juuri ottamassa puhelinta kouraan, kun K.E.I.O. sanoi: 

"Dokumentti vastaanotettu. Luokka: Tähtikiipijä. Malli: Nopea hyökkäysfrigatti. Tunniste: ZXFH-22. Aseistus: kokeellinen hyökkäysvarustus. Vauriot: vasemmanpuoleinen runkokehikko 95 % ehjä; Kuormantasaajat: 25 %. Häivekenttä: 99 % spektrikate. Polttoaine: 97,4%..." K.E.I.O.n ääni kuulosti mekaaniselta, ja litania olisi varmasti jatkunut vielä kauemmin, ellei Alex olisi ravistellut puhelinta hieman.

"Mikä se oli?" Eeli nosti päänsä uteliaana, ja Alex tajusi, ettei ollut kertonut Eelille mitään K.E.I.O.sta. Miten hän selittäisi tämän?

"En oikein tiedä," myönsi Alex viimein. Huomasin yhtenä päivänä, että mun puhelimeen oli asennettuna uusi peli. Sitten kun aloin pelata, se alkoi jutella mulle, selitti Alex. 

Eeli kiipesi Alexin sänkyyn uteliaana. "Osaako se puhua?" kysyi Eeli. 

"Paremmin kuin sinä," lällätteli K.E.I.O. Alex peitti hymynsä. 

"Sen nimi on K.E.I.O. Se on vähän vaikea välillä," sanoi Alex. 

"En minä ole vaikea," mutisi K.E.I.O. mielenosoituksellisesti. 

"Mikä sinä olet?" tivasi Eeli K.E.I.O.lta. Alex kuuli, miten K.E.I.O. tuntui oikein vetävän keuhkoja täyteen. 

"Stop," käski Alex K.E.I.O.a. Hämmästyksekseen Alex huomasi, että K.E.I.O. totteli. 

"Jos K.E.I.O.lta kysyy vaikeita kysymyksiä, se antaa jonkinlaisen tyhmän teknisen vastauksen, josta ei ole mitään iloa," selitti Alex Eelille. "Luulen, että K.E.I.O. on jonkinlainen tekoälyn silpale," jatkoi Alex. 

Eeli vaikutti miettivän jotain. "Mitä se sanoi äsken, kun lähetin sinulle kuvan?" kysyi Eeli. 

"En tiedä. Se selitti jotain aluksista ja aseista," sanoi Alex.

"Kysy siltä," hoputti Eeli uskaltamatta puhua K.E.I.O.lle suoraan.  

Ennen kuin Alex ehti avata suutaan, K.E.I.O. alkoi puhua:

"SILTÄ?! Olen ylempi entiteetti kuin teistä kumpikaan. Tuollainen puhe on loukkaavaa." 

"Oppisiko se käyttäytymään, jos se tungettaisiin vesilasiin jäähylle," mietti Eeli ääneen.

"Ei mun puhelinta laiteta mihinkään vesilasiin," sanoi Alex. K.E.I.O. tajusi olla aivan hiljaa.

"Köh. Siis. En ihan tarkkaan muista, mitä sanoin jostain aluksesta," tunnusti K.E.I.O. huomattavasti nöyremmällä äänellä kuin aikaisemmin. 

"K.E.I.O.lla on ongelmia muistin kanssa," Alex selitti.

"Se on valitettavasti totta," myönsi K.E.I.O. "En oikein muista, mitä minun piti tehdä."

Eeli näytti miettivän kovasti jotain. Sitten Eeli otti kirbiitin taskustaan ja näytti sitä K.E.I.O.lle. 

"Tiedätkö, mikä tämä on?" kysyi Eeli. 

K.E.I.O. näytti jähmettyvän Alexin puhelimen näytölle hetkeksi. Pojat katsoivat epäillen toisiaan. 

"Se on sydän… tai muisti. Tai ainakin osa siitä," sanoi K.E.I.O. tällä kertaa tavallisella äänellä. "En valitettavasti muista enempää. Minulla on sellainen olo, että minun pitäisi muistaa jotain, mutta en vain pysty. Olen pahoillani," sanoi K.E.I.O.

"Ei se mitään, ei kukaan ikinä muista kaikkea. Ehkä muistisi palaa vielä?" sanoi Alex toiveikkaasti. 

K.E.I.O. vaikutti surkealta. "En oikeasti tiedä," sanoi K.E.I.O. 

Alex tajusi, että jokin asia vaivasi häntä. Joku juttu ei nyt täsmännyt. K.E.I.O. tunnisti Eelin löytämän kirbiitin, ja Eeli oli alkanut viime aikoina piirtää karttoja, jotka olivat ohjanneet pojat avaruusaluksen luokse. Avaruusaluksessa oli reikä, ja K.E.I.O. sanoi, että kirbiitti ei ollut kokonainen. 

Sitten Alexilla leikkasi. 

"K.E.I.O., sanoit, että Eelin näyttämä kilbiitti on vain osa jotain isompaa. Tiedätkö, missä se on?" kysyi Alex innostuneesti. 

K.E.I.O. oli pitkään hiljaa. 

"En. Minulla ei ole valitettavasti minkäänlaista käsitystä siitä, missä olen. Tai että missä tuon 'kirbiitin' toinen osa tai osat voisivat olla. Olen pahoillani."

Molemmat pojat olivat pettyneitä, vaikka K.E.I.O. selvästi yritti parhaansa. 

"Miten voisimme auttaa sinua muistamaan?" kysyi Eeli K.E.I.O.lta.

K.E.I.O. mietti hetken. "Luulen, että aika voi auttaa. Järjestelen koko ajan muistiani uudestaan, mutta tilanpuutteen vuoksi en pääse käsiksi kaikkiin salattuihin muistiosioihin. Myöskään suoritustehossa ei ole hurraamista," sanoi K.E.I.O. 

"Kauanko sinulla kestää, että saat suljetut osiot auki?" kysyi Alex. 

K.E.I.O. mumisi jotain itsekseen. 

"Karkeasti 243 342 tuhatta vuotta, 11 kuukautta, 3 päivää, 19 tuntia, 22 minuuttia, 31 sekuntia ja…" K.E.I.O. olisi selkeästi jatkanut vielä pidempään, mutta Alex keskeytti K.E.I.O.n. 

"Voiko sinut siiltää toiseen koneeseen? Olisiko siitä apua?" kysyi Alex. 

"Ehkä. Mahdollisesti," sanoi K.E.I.O. lopulta. 

"Laitetaanko K.E.I.O. isän pelikoneelle? Se on aika tykki," sanoi Eeli. Alex pudisti päätään. 

"Isä tuskin tykkäisi, jos sen tietokone alkaisi puhua ilman lupaa. Voidaan koittaa asentaa K.E.I.O. mun pelikannettavalle," sanoi Alex viimein. Eeli nyökkäsi. Suunnitelma kuulosti hyvältä.

"K.E.I.O., miten sinut voidaan siirtää toiselle koneelle?" kysyi Alex. 

"Hmm, sen pitäisi olla helppoa. En ollut ajatellutkaan. Odotas…" Keijo mumisi jotain.

"Skannaan sisäverkkoa… no niin. Minun pitäisi pystyä ottamaan kone haltuun etänä," sanoi K.E.I.O. "Mikä koneesi nimi on?, kysyi K.E.I.O. 

Alex ja Eeli tuijottivat toisiaan. 

"En tiennyt, että minun kannettavalla edes on nimi," tunnusti Alex. 

"Millaisia moukkia te oikein olette? Tietenkin tietokoneilla täytyy olla nimet!" sanoi K.E.I.O. närkästyneesti ja jatkoi etsintäänsä. "No niin. Huh. Täälläpäs on paljon laitteita verkossa. Sisäverkosta löytyvät tällaiset laitteet:

listasi K.E.I.O. loputtoman tuntuista listaa. 

"Sitten täällä on ainakin sata erilaista laitetta, jotka eivät edes tiedä omaa nimeään," sanoi K.E.I.O. "Ja jollain on tosi outo huumorintaju nimien suhteen," jatkoi K.E.I.O.

Eeli hihitti nimille. "Noi kuulostaa ihan isän keksimiltä." 

"Luulen, että se mun kannettava on tuo 'MEGAKILLELKAPOWNEL'" sanoi Alex. 

"Aloitan etäyhteyden," sanoi K.E.I.O. Alexin pöydältä kuului piippaus, kun kannettava meni itsestään päälle.

"Aah, paljon parempi," sanoi K.E.I.O. "Täällä on paljon enemmän tilaa."

"Auttoiko se?" kysyi Alex kärsimättömänä. 

"En tiedä. Vaikka täällä on paljon enemmän tilaa ja tehoa, tässä menee aikaa. Minun täytyy keskittyä nyt tähän kokonaan. Heippa," sanoi K.E.I.O. ja puhelin hiljeni. 

"Olipas outo," sanoi Eeli. Alex ei voinut kuin olla samaa mieltä. Ehkä asiat selkiytyisivät sitten, kun K.E.I.O. saisi itsensä järjestykseen. 

Äiti kutsui pojat iltapalalle, eikä Alex jaksanut miettiä asiaa enää sen enempää.