Avaruuskartta #

Alex

Kun Alex tuli kotiin, Eeli oli piirtämässä. Pikkuveljen vieressä oli valtava nippu papereita, kuluneita kyniä ja pyyhekumin silppua. 

"Mitä sä teet?" kysyi Alex uteliaana. 

"Jotain," sanoi Eeli epävarmasti.

Alex otti yhden paperin käteensä ja käänteli sitä ylösalaisin. Paperi oli täynnä erikokoisia palloja, ja osaa niitä yhdisti viivat. Viivat olivat eri paksuisia, ja osa viivoista oli eri värisiä. Joidenkin pallojen alle oli kirjoitettu numeroita.

"Ne on hienoja. En tiedä, mitä ne on, mutta nämä on tosi pyöleitä palloja. Piilsitkö sä ne halpilla tai jollain kupilla?" uteli Alex. Eeli kohautti olkapäitään. 

"En muista," tunnusti Eeli.

Tavallisessa kodissa Eelin piirtospurtista olisi saattanut ehkä seurata vaikka minkälaista hämminkiä, mutta Eelin kotona oltiin jo totuttu siihen, että Eeli piirsi kaikkea, mitä mieleen tuli: hamstereita laserpyssyjen kanssa, laserpyssyjä lakritsikeitossa, lakritsikeittoa kykloopin tukassa… jos oli joku hauska aihe, Eeli oli sen jossain vaiheessa jo piirtänyt. Tällä kertaa poikkeuksellista oli vain piirustusten suuri määrä. 

Alex tuijotti Eelin piirustuksia mietteliäänä. Niissä oli jotain tuttua, mutta hän ei saanut päähänsä, missä hän oli nähnyt kuvia aikaisemmin. Alex käänteli yhtä paperia erilaisiin kulmiin ja sovitti sen toisen paperin kanssa lattialle. Kolmannen paperin jälkeen Alexilla välähti.

"Luulen, että tämä on jonkinlainen avaluuspalapeli!"

Alex tykkäsi palapeleistä ja rakentamisesta. Aina kun hän alkoi tutkia jotain palapelin palasta tai kuvaa, hänelle tuli rauhallinen ja tyyni olo. Se tuntui vähän samalta kuin joku muu ottaisi hänen päässään ohjat, ja Alex vain seurasi sivusta, kun muodot hahmottuivat isommiksi kokonaisuuksiksi. Se oli todella kivaa. 

Alex otti neljännen paperin, yritti sovittaa sitä kuvioon, mutta hylkäsi sen sitten. Se oli erilainen ja näytti olevan osa jonkinlaista maastokarttaa. Alex kävi paperipinon läpi ja etsi muut samanlaiset paperit. 

"Jos minä kokoan tämän isomman kaltan, kokoatko sinä tuon pienemmän kaltan?" Alex kysyi Eeliltä. 

Eeli nyökkäsi. Vaikka Alex olikin TOSI hyvä erilaisten palapelien ja legojen kanssa, ei Eelikään huono ollut. Alex oli vain vähän parempi. 

Kun paperi olivat siististi kahdessa eri pinossa, Alex kävi töihin. Huoneessa kuului vain papereiden rapinaa ja kahistelua, kun pojat siirtelivät papereita. Eeli sai oman karttansa valmiiksi ensin ja tuli sitten seuraamaan Alexia. 

Avaruuskartta täytti kaiken lattiatilan. Se piti kohta siirtää jonnekin.

"Hakisitko teippiä?" pyysi Alex hajamielisesti Eeliltä. Eeli ei sanonut mitään, mutta palasi hetken kuluttua teippirulla mukanaan. Alex alkoi teipata papereita yhteen. Kun kaikki oli valmista, Alex peruutti taaksepäin. 

"Vau, sä kasasit sen!" ihaili Eeli.

"Sä piilsit sen," kehui Alex takaisin. "Miten sä pystyit piiltämään sen noin talkasti?" uteli Alex.

"Miten niin?" ihmetteli Eeli.

"No katso nyt," selitti Alex ja näytti paria kohtaa jossa paperit menivät päällekkäin. Toisella paperilla alkavat viivat jatkuivat toisella paperilla juuri oikeassa kohdassa. "Viivat menevät päällekkäin täydellisesti. Se on aika hyvin piilletty, jopa sinulta," kehui Alex.

"En tajua?" ihmetteli Eeli edelleen. 

"No jos katsot noita papeleita, jotka ovat tuossa vielekkäin, ne on piilletty eli kynällä, eli papelille. Silti viivat menevät päällekkäin täydellisesti," selitti Alex. 

Eeli ymmärsi. "En kyllä tiedä, miten se onnistui. Ehkä kirbiitti auttoi?" pohti Eeli ääneen. Alex katsoi pikkuveljeään pitkään. Ehkä kuume oli taas nousussa?

"Mistähän se on?" mietti Eeli ja katsoi isoa paperien sekamelskaa, joka täytti koko poikien huoneen lattian. 

"Se on selkeästi kaltta. Me ollaan tuossa," sanoi Alex ja tökkäsi jalalla yhtä pistettä. Siitä meni viiva monimutkaisena kuviona jonnekin paperin reunan yli. 

"Minne se menee?" kysyi Eeli. Viiva loppui yhden paperin reunaan, eikä lisää papereita ollut. 

"En tiedä. Erikoista," mutisi Alex. "Miltä se sinun kalttasi näyttää?"

Eeli näytti omaa karttaansa. Tämäkin kartta vaikutti jotenkin tutulta. Kartassa oli sinisiä ja vihreitä alueita. Yksi osa näytti saarelta, jonka kärjessä oli selkeä iso X-merkki. 

Pojat tuijottivat mietteliäänä karttaa pitkän tovin.

"Alex hei," sanoi Eeli lopulta. "Keksin, mikä tämä on. Se on kartta tästä meidän alueelta. Katso vaikka," Eeli sanoi ja avasi puhelimen karttaohjelman. Alex käänteli karttaohjelmaa mietteliäänä. 

"Totta, se on tuo vieleinen saali," Alex myönsi. "Hyvää työtä, kasasit sen tosi hienosti, kehui Alex." Eeli punastui hieman. 

"Mitähän siellä on?" mietti Alex itsekseen puoliääneen. 

"En tiedä. Olisi jännä mennä katsomaan," ehdotti Eeli varovasti. 

"Me vai?"

"Joo, miksei? Ei sinne ole kuin kymmenen kilometriä ja sitten saman verran takaisin. Vain kaksi kertaa meidän koulumatka," laskeskeli Eeli päässään.

Alex mietti asiaa.

"Voidaan pyytää isä tai äiti," ehdotti Eeli.

"Se vois olla kyllä kivaa," myöntyi Alex. "Mutta me ei voida keltoa, mistä toi kaltta on tullut," pohti Alex. 

Eeli innostui asiasta tietenkin saman tien, ja lähti etsimään isää tai äitiä.

Alex huokaisi. Pyöräretki ei ollut hänen lempparitapansa viettää viikonloppua, mutta oli se silti mukavampaa kuin sisällä istuminen.