Eeli jää ansaan
Eeli
Eelin oli hankala keskittyä koulussa. Hän oli kyllä ottanut aamukahvinsa, mutta jostain syystä ajatukset silti harhailivat aivan jossain muualla. Kaikkein merkillisintä oli, että Eeli huomasi näkevänsä taivasviivoja välillä, vaikka hänen silmänsä olivat auki.
Ympäristöopin tunnilla tapahtui myös jotain outoa. Opettaja oli nauhoittanut edellisenä iltana uutisen Ruotsista, jossa joku tehdas oli vahingossa saastuttanut koko läheisen järven.
Eeli kuunteli vain puoliksi kiinnostuneena nauhoitusta ja piirteli samalla paperiin. Kuvassa oli toimittaja, joka seisoi tehtaan edessä mikrofoni kädessään. Taustalla näkyi tummaa pyörteilevää savua.
Eelin kynä pysähtyi. Hän oli nähnyt tuollaisen savun ennenkin. Eeli mietti hetken aikaa kuumeisesti. Sitten hän muisti: Lentounessa oli ollut samanlaista kiemurtelevaa savua. Eeli höristi korviaan, ja yritti saada selkoa siitä, mitä televisiossa puhuttiin.
"Täällä Målarnin maalitehtaalla eilen tapahtunut kemikaalivuoto on herättänyt paikallisissa huolta ja pelkoa," kertoi toimittaja rauhallisella äänellä.
"Viranomaiset ovat vakuuttaneet, että kemikaalivuodosta ei ole vaaraa ihmisille tai eläimille. Vaikka pilvi näyttää pelottavalta, sen vakuutetaan olevan harmitonta hengitettäessä. Toistaiseksi ei ole raportoitu yhtään ongelmaa tai haittavaikutusta. Seuraavaksi kemikaalivuodosta kertoo tehtaanjohtaja Bjørn Sigmundsson," sanoi toimittaja ja työnsi mikrofonin jonkun miehen kasvojen eteeen.
Eeli ei ollut uskoa silmiään.
Ensinnäkin mies näytti aivan rehtorin sijaiselta, joka oli säikäyttänyt Alexin ja Eelin viime viikolla. Silmistä ja kelmeästä ihosta ei voinut erehtyä. Tehtaanjohtaja olisi aivan hyvin voinut olla rehtorin sijaisen kaksonen. Eeli vilkaisi ympärilleen luokassa. Kukaan muu ei näyttänyt huomaavan yhtäläisyyttä.
Toiseksi Eeli näki, miten tehtaan johtajan ympärille ilmestyi hento punainen reunus. Jos Eeli siristi oikein silmiään, hän pystyi erottamaan kirjoitusta punaisen neliön reunalla. Olo oli outo, aivan kuin Eeli olisi katsonut maailmaa kirbiitin läpi, vaikka kivi oli hänen taskussaan.
Eeli räpytteli silmiään ja yritti saada neliön häviämään. Hitaasti se himmeni, ja Eeli pystyi keskittymään tehtaanjohtajan haastatteluun.
"...ja olemme pahoillamme, että tällainen vuoto pääsi tapahtumaan. Kuten olemme jo viranomaisille kertoneet, aine ei ole vaarallista, ja se haihtuu muutamassa päivässä," vakuutteli tehtaanjohtaja lipevästi.
Opettaja sulki viimein television, ja luokassa alkoi kovaääninen keskustelu. Eeli ei muistanut keskustelusta mitään, koska hänen ajatuksensa pyörivät vain unessa ja tummassa pilvessä. Hänen täytyisi keskustella tästä Alexin kanssa.
Välitunti alkoi lopulta, ja Eeli lähti etsimään isoveljeään. Alex jutteli kuitenkin keskittyneesti jonkun tytön kanssa. Eeli yritti heilutella isoveljelleen kättä monta kertaa, mutta Alex ei ollut huomaavinaankaan. Eeli huokaisi ja lähti etsimään kavereitaan.
Loppupäivä meni sumussa kuten silloin, kun Eeli ei ollut ottanut aamukahviaan. Tuntui hankalalta keskittyä mihinkään tarkoituksella, ja ajatus pomppi aiheesta toiseen.
Kun Eeli oli koulun loputtua kiipeämässä pyörän selkään, hän näki, miten rehtorin sijainen koikkelehti koulun takana olevaa metsää kohti. Mies katseli salamyhkäisesti ympärilleen ja laski maahan jotain. Sitten hän jatkoi koikkelehtimistaan, kunnes pysähtyi taas laskemaan maahan jotain.
Eelin uteliaisuus heräsi. Mitä mies oikein puuhasi?
Jokin miehen käytöksessä oli niin perinpohjaisen outoa, että Eelin oli pakko selvittää, mistä oli kysymys. Kun mies hävisi kulman taakse, Eeli alkoi kävellä rauhallisesti metsän reunaa kohden. Hän ei halunnut kiinnittää kenenkään huomiota.
Eeli ei olisi löytänyt miehen piilottamaa esinettä, elleivät hänen silmänsä olisi jälleen alkaneet temppuilla. Ensin maailma näytti aivan tavalliselta, mutta kun Eeli räpäytti silmiään, väritys muuttui hailakan vihreäksi.
Sitten Eeli näki säiliön. Sen ympärillä oli samanlainen punainen reuna kuin rehtorin sijaisellakin, mutta neliön sijasta säiliön ympärillä oli punainen kolmio. Punaiset reunat sykkivät hitaasti. Se tuntui varoitukselta.
Eeli räpytteli silmiään, ja kolmio hävisi hetkeksi. Ilman reunaviivoja säiliötä oli miltei mahdoton erottaa paljain silmin. Se oli ison hernekeittopurkin kokoinen, ja sen päällä oli pieniä reikiä ja hyvin pieni punainen valo. Säiliö oli maalattu niin, että sitä oli lähes mahdotonta erottaa maasta.
Eeli katsoi ympärilleen. Hän ei halunnut koskea säiliöön paljain sormin, joten hän tarvitsisi jotain kättä pidempää. Eeli löysi sopivan kepin ja tökkäsi säiliötä varovasti. Ensin näytti, että mitään ei tapahtuisi. Sitten kuului hento piippaus, ja säiliöstä alkoi tupruta mustaa, pyörteilevää savua aivan kuin Eelin unessa.
Mitä täällä oikein tapahtui?
Eeli tiputti kepin ja perääntyi varovasti. Parin hätäisen askelen jälkeen hän törmäsi johonkin.
"Kukas täällä nuuskii," kysyi tuttu ääni.
Eeli kääntyi hitaasti ja huomasi katsovansa suoraan rehtorin sijaisen mustiin, pahantahtoisiin silmiin. Eeli aikoi sanoa jotain, mutta synkkäsilmäinen mies puhalsi Eelin kasvoille pahanhajuista pulveria, ja Eeli tunsi, miten maailma keikahti ympäri.
Eeli menetti tajuntansa.