Huonoja uutisia #

Alex

Alex säpsähti hereille painajaisesta. Hiki virtasi selkäpiitä pitkin ja häntä puistatti vähän. Alex kurotti kännykän laturista ja katsoi sitä pimeässä. Kello oli melkein kuusi. Alex olisi muutenkin herännyt jo puolen tunnin kuluttua, joten hän päätti nousta ylös.

Alex ei ollut ihan varma, mihin oli herännyt, mutta kaikkialla tuntui olevan rauhallista. Alex kurkkasi ensin olohuoneeseen. Vinkku nukkui kerällä vanhempien huoneen oven edessä aivan kuten muinakin öinä. Käytyään vessassa Alex päätti vielä tarkistaa Eelin tilan. 

Eeli pyöri sängyssä jälleen levottomasti. Hämärässä valossa Alex näki, että Eelin iho oli jälleen hieman vihertävä ja aivan märkä. Alex laittoi käden Eelin otsalle. Se ei ollut aivan niin kuuma kuin viimeksi, kun isä oli vienyt Eelin suihkuun jäähtymään. 

<Assimilaatiohäiriö havaittu> sanoi K.E.I.O. Alex oikein säpsähti.

"Hiljempaa!" suhahti Alex. Eeli ei kuitenkaan ollut herännyt K.E.I.O.n ääneen. Eeli ei muutenkaan ollut kovin herkkäuninen, mutta nyt vaikutti siltä, että Eeli ei heräisi vaikka Alex olisi hakannut hänen vieressä kattiloita vastakkain. 

"Mitä oikein talkoitit?" kysyi Alex K.E.I.O.lta. 

"Luulen… luulen, että veljesi on vakavasti sairas," sanoi K.E.I.O. varovasti. 

"Miten niin?" Alex kysyi huolestuneesti. 

"En ole ihan varma, mutta luulen, että AI-ytimen prosessit ovat jotenkin vuotaneet Eelin verenkiertoon hiukkaskoneiden muodossa," sanoi K.E.I.O., kuulostaen vakavalta. 

"Onko se vaarallista?" kysyi Alex. 

"Näköjään," sanoi K.E.I.O.

"Olipas tyhmästi sanottu," torui Alex kiukkuisesti ja kääntyi katsomaan K.E.I.O. silmiin.

"Anteeksi," sanoi K.E.I.O. nöyrästi. Alexista näytti, että K.E.I.O. meni melkein lyttyyn. 

"Miten sen voi parantaa?" Alex kysyi huolestuneena. 

"Luulen, että sitä hiukkaskoneet tavallaan juuri yrittävät tehdä, sanoi K.E.I.O. Ne yrittävät korjata AI-ydintä, mutta veljesi on biologinen olento. Yhteensopivuus AI-kristallin kanssa ei ole hyvä."

"No miten sen voi lopettaa?" tivasi Alex. 

K.E.I.O. oli hetken hiljaa.

"En ole oikein varma. En edelleenkään muista läheskään kaikkea. Tiedän vain osasia. Se veljelläsi oleva kristalli on vain osa AI-ytimestä. Luulen, että toisen osan löytäminen auttaisi. Sitten kun kristalli on kokonainen, hiukkaskoneet ehkä vetäytyvät takaisin kristalliin," pohti K.E.I.O. 

"Mutta et ole varma?" kysyi Alex.

"En. Mutta olen lähes varma, jos se yhtään auttaa," sanoi K.E.I.O. pirteästi. 

Alex oli hetken vaiti. Hän ei halunnut, että Eelille tapahtuisi mitään pahaa. 

"Missä se toinen kristalli on?" kysyi Alex viimein. Hän tekisi kaikkensa, että Eeli paranisi. Alex tunsi myös vähän syyllisyyttä siitä, ettei ollut uskonut Eeliä, kun tämä oli aikanaan kertonut meteoriitista.

"Sen suhteen minulla on vaihteeksi hyviä uutisia," kertoi K.E.I.O. innokkaasti. Tutkin veljesi piirtämiä karttoja, ja luulen, että tiedän aika tarkkaan, missä se toinen kristalli on. Laitan siitä merkin karttaohjelmaan, sanoi K.E.I.O. 

Alexin puhelin päästi vienon 'pling' -äänen. Alex tarkisti puhelimen karttasovelluksen, ja toden totta, karttaan oli ilmestynyt pieni merkki. Alex zoomaili karttaa mietteliäänä. 

"Se ei ole kauhean lähellä. Sinne on ainakin kaksikymmentä kilometriä," sanoi Alex pettyneenä. "Sinne melkein pitäisi mennä bussilla."

K.E.I.O. ei sanonut mitään.

"Kauanko Eelillä on aikaa ennen kuin tuo olo pahenee?" kysyi Alex hiljaa. 

<Assimilaatiohäiriön alamuutosraja ylitetty. Aikaa peruuttamattomaan neurologiseen vaurioon: 34 tuntia, 23 sekuntia ja 17 millisekuntia> sanoi K.E.I.O.

Alex nielaisi. Häntä alkoi ahdistaa ja vähän pelottaa. Tilanne kuulosti pahalta. 

"Lähden sinne heti, kun voin," päätti Alex. 

Alex kävi herättämässä äidin, ja kertoi Eelin kuumeisesta otsasta. Äiti hieroi unet silmistään, haukotteli ja meni sitten tarkistamaan itse Eelin tilanteen. 

Alex meni sillä aikaa keittiöön aamupalalle ja alkoi selata päättäväisesti bussiaikatauluja. Hän varmisti vielä useaan kertaan, että oli valinnut oikean bussin ja kellonajan. Hän ei kertoisi aikuisille koko asiasta. Ei ainakaan vielä. Kukaan ei saisi tietää, että hän aikoi tänään pinnata koulusta. Alex ehtisi hyvin käydä etsimässä puuttuvan kristallin ennen kuin koulusta alettaisiin ihmetellä Alexin poissaoloa.

Helpotuksekseen Alex kuuli, miten Eeli mumisi jotain. Alex kurkkasi Eelin sänkyyn. Pikkuveli oli noussut istumaan ja hieroi silmiään. Äiti antoi Eelille juuri juotavaa. Äänistä päätellen äitikin oli hieman huolissaan Eelin kuumeesta. 

Alex odotti, että äiti lähti hakemaan kuumemittaria, ja meni sitten istumaan Eelin pedin viereen. 

"Millainen olo sinulla on?" kysyi Alex huolissaan. 

"Outo. Näin vihreitä unia. Ja että joku puhalsi jotain pölyä mun naamalle," sanoi Eeli. 

"Se ei ollut unta. Et tosin voi keltoa siitä äidille," muistutti Alex hiljaa. 

Eeli näytti miettivän asiaa hetken. Alex melkein kuuli, miten rattaat pyörivät pikkuveljen päässä. 

"Huh. Se pakoretki tapahtui oikeasti? Joo, ei ole hyvä idea kertoa siitä," myönsi Eeli.

"Tiedän, mitä pitää tehdä, että sinulle tulee parempi olo. Menen hakemaan lääkettä ja kun tulen takaisin, olosi paranee varmasti," vakuutti Alex ja nousi seisomaan. 

Eeli nyökkäsi väsyneesti ja kaatui takaisin sänkyyn. Alex oli nähnyt Eelillä saman ilmeen monta kertaa aikaisemminkin sellaisina kouluaamuina, kun Eeli vaikutti kaipaavan vielä ainakin sata tuntia lisää unta. Alex toivoi, että Eelin vointi ei pahenisi sillä aikaa kun hän oli poissa. Alex oli juuri kääntänyt selkänsä, kun Eeli mumisi vielä jotain.

"Hei Alex," sanoi Eeli hiljaa.

"No?"

"Sun ärrävika on hävinnyt," sanoi Eeli hajamielisesti ja sulki silmänsä. 

Alex tajusi vasta eteisessä, miksi hänen silmiään kirveli.